Tokiossa töttöröö!

Matkaan sitten päästiin ja jopa vielä ajallaankin. Pienenä lisäkirsikkana kakun päällä onnistuimme pääsemään business-luokkaan Finnairin Helsinki-Tokio -lennolla. Tulipahan kertyneille lentopisteille käyttöä. Tosin sen hyvinvointilisän, jonka saavutti makuuasentoon menevän penkin mukavuudessa, allekirjoittanut menetti business-luokkaan sisältyvien laatuviinien ja kuohuvien nauttimisesta aiheutuvasta lievästä pään tykytyksestä lennon loppupuolella.

Tästä baarista on vaikeampi lentää pihalle, kippis!

Katsoimme pari leffaa lennon aikana ja sitten torkuimme muutaman tunnin ja yhtäkkiä olimmekin perillä. Ongelma oli se, että sisäinen kello oli vielä Suomen ajassa, joka oli 3.00. Perillä aikarauta näytti kuitenkin armottomasti 9.00. Kuuppa oli siis täysin sekaisin molemmilla ja lisäksi hotellin check-iniin oli vielä kuusi tuntia. Lopulta selviydyimme infernaalisesta juna-metro -viidakosta huolimatta Asakusabashin alueelle ja hotellille lepäämään. Kaupunkiin tutustuminen jää selkeästi muille kuin ensimmäiselle päivälle, vaikka hieman kirkolla pyörähdimmekin illasta. Vaikka voisi kuvitella että maailman suurimmassa kaupungissa kaikki on suurta, niin se ei tunnu kuitenkaan pätevän sänkyjen leveyteen eikä suihkutilojen korkeuteen. Muutama ystäväpiirimme kuuluva joutuisi käytännössä kumartumaan mahtuakseen suihkuun. Lisähavaintona sanottakoon, että wc-istuinten lämmityksen hyödyllisyys ei ole vielä täysin auennut meille.

Tehoyksiömme

Kommunikaatio on pelannut alkuasukkaiden kanssa aika hyvin. Kieli on ollut mallia ele tai parhaissa tapauksissa englantia meidän taholtamme ja japania vastapuolelta. Vielä ei siis olla onneksi jääty ilman ruokaa. Huomenna lähdetään katsomaan mitä Tokiolla on tarjota tällaisille barbaarilänsimaalaisille, jotka eivät edes tajua laittaa takkiaan ravintolan tuolin alla olevaan laatikkoon ruokailun ajaksi, vaan yrittävät jättää sen tuolin selkänojalle.

- Sami

Kotikulmilta Asakusabashista