Täällä sitä taas ollaan, kotona. Matkamme on tehty ja jäljellä on jälkipyykki, henkinen sekä fyysinen. Osana fyysistä jälkipyykkiä ovat esimerkiksi matkapyyhkeemme, joita pestäessä ajatukset karkaavat pakostakin Douglas Adamsin kirjaan Linnunradan käsikirja liftareille. Kirjassa pyyhe on tärkeä osa intergalaktisen matkalaisen varustusta. Ote kirjasta kuuluu näin: "Pyyhe, kirjassa sanotaan, on ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine peukalokyytiläisen tavaroista. Ensinnäkin sillä on käytännöllistä arvoa: Siihen voi kääriytyä matkatessaan Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla. Sen päällä voi maata Santraginus V:n hohtavilla marmorihiekkarannoilla ja hengittää merien juovuttavia tuoksuja. Sen alle voi nukahtaa Kakrafoonin erämaassa punaisten aurinkojen lempeässä loisteessa. Sitä voi käyttää purjeena pikku lautassaan purjehtiessaan myötävirtaan pitkin Mothin raskasvetisiä jokia."
Edellä mainittu lainaus kiteyttää tunnelman, joka vallitsi kun pakkasimme tavaroitamme puoli vuotta sitten matkaamme varten. Emme tienneet mitä odottaa, joten pyrimme varautumaan parhaamme mukaan kaikkeen mahdolliseen. Matkan tavoitteenahan oli rentoutua, ruokailla hyvin ja välttyä pöpöiltä. On luksusfiilis, kun voi todeta, että tavoitteisiin päästiin. Muutamat koetut lentsut ja vatsapöpöt eivät onneksi menoa haitanneet. Olen huomannut, että on todella vaikea kuvailla mikä matkassa oli kaikkein hienointa mutta kirkkaimpana seikkana mielessä on se, että parasta oli pystyä jakamaan kokemus rakkaimman ihmisen kanssa. Ehkäpä suurinta antia olivat juuri ne hetket, kun pääsi kokemaan seesteisiä tai jännittäviä fiiliksiä ja pelkkä vilkaisu matkakumppaniin riitti kertomaan, että tämäkin jakoi kyseisen tunteen. Tulin myös siihen tulokseen, että yksi suurimpia etuoikeuksia maailmassa, perustarpeiden ohella, on mahdollisuus käyttää aikaa maailman ilmiöiden pohtimiseen ilman arjen kiireitä. Kaikista hauskimpia tapahtumia matkalla tarjosivat lukuisat eläinkohtaamiset koaloista delfiineihin ja valaista kenguruihin. Joku niissä luontokappaleissa on, mikä saa suupielet helposti hymyyn. Matkalla tavatut ihmiset ja ilmiöt saivat myöskin meidät mietteliäiksi ja ihmettelemään maailman kummallisuutta. Myös moniin maisemiin on helppo palata muistoissaan, jos tuntuu että arki alkaa ahdistaa.
Emme liene ainoita, jotka voivat lämpimästi suositella pidempää irtiottoa arjesta mikäli siihen suinkin tarjoutuu mahdollisuus. Syitä lähtöön on yleensä vaivatonta keksiä mutta päätöstä itse lähtemisestä ei ole välttämättä helppoa tehdä. Jos tilaisuus matkaan kuitenkin aukeaa ja lähtö on edessä, on syytä valmistautua huolella. Ainakin seuraavat asiat olivat mielessämme ennen omaa reissuamme:
- Miten pitkään olla reissussa? Meille 6kk oli täydellinen matkan pituus. Lyhyempi olisi tuntunut kiireiseltä ja pitempään ainakaan me emme olisi jaksaneet reissata.
- Budjetointi. Tee budjetti huolellisesti sekä varaudu yllättäviin tilanteisiin. Oma budjettimme piti ja koimme, että olimme onnistuneet mitoittamaan sen omaan matkustustyyliimme sopivaksi. Vaikka olisi budjettireissulla, varaa väliin muutama hemmotteluhetkikin. Matkan ei kuulu olla arkinen matka. Itse budjetoimme päiväkulutuksen kautta (majoitus, ruokailut, päiväaktiviteetit) ja lisäsimme päälle lentoliput. Mikäli asia kiinnostaa, niin voimme kasvotusten kertoa mitä matkamme maksoi mutta blogiin emme tohtineet tietoa laittaa.
- Lentoliput. Kannattaa tsekata eri lentoyhtiöallianssien maailmanympärilentolippujen hinnat. Itse ostimme Oneworld-allianssin Oneworld Explorer-liput. Uskallan suositella niitä hinnan ja laadun suhteen. Netistä löytyy myös kyseisten RTW-lippujen reittisuunnittelutyökalu ja systeemi antaa hinnankin heti tiedoksi. Lipun voi ostaa netistä, matkatoimistosta tai lähtömaan lentoyhtiöltä. Lähilennoissa kannattaa esimerkiksi Aasiassa hyödyntää paikallisia halpalentoyhtiöitä.
- Pakkaaminen. Netti on onneksi pullollaan vinkkejä tavaroista, joita ottaa mukaan pitkään reissuun. Kannattaa miettiä jokaisen tavaran kohdalla oikeasti tavaran tarpeellisuutta. Reissussakin voi tarvittaessa ostaa tarvikkeita ja monesti jopa halvemmalla kuin Suomesta. Koska Hannakaisa selkä ei kestänyt kantamista, lähdimme reissuun yhdellä lievästi virallista sallittua lentolaukkukokoa isommalla selkärepulla, yhdellä pienellä trolley-lentolaukulla ja yhdellä ruumaan menevällä keskikokoisella trolleyllä. Lisäksi meillä oli pieni lentokoneessa penkin alle mahtuva läppärilaukku, jossa kulkivat kannettava, kamera ja eväät. Mielestämme tavaroiden roudaaminen oli kohtuullisen vaivatonta. Toki jos molemmilla olisi ollut lentolaukkukokoluokan selkäreppu, olisi se helpottanut vielä hieman lisää liikkumista.
- Majoitukset. Itse keskitimme hotellivaraukset Hotels.comiin ja lisäksi käytimme AirBnB:tä monissa kohteissa, joissa hotellit olivat selvästi kalliimpia. Hotels.comiin keskittäminen tarjosi meille joitain ilmaisia öitä palkintoöiden muodossa sekä alennuskuponkeja, joilla saimme aina välillä pientä säästöä aikaan. Tärkein kriteeri majapaikkojen valinnassa meillä oli sijainti, sijainti ja sijainti. Syrjäkylille ei kannata majoittua mikäli ei halua joka päivä käyttää paljon aikaa liikkumiseen ja ruokapaikkojen etsimiseen.
- Vakuutukset. Otimme itse laajan matkustajavakuutuksen Pohjolasta ja lisäksi meillä oli American Express Platinum-kortin kautta toinen matkavakuutus. Hyödynsimme molempia mutta totesimme, että vakuutusehtojen etukäteisläpikäynti on erittäin tärkeää. Haimme korvauksia matkan aikana molemmista vakuutuksista ja valitsimme korvausyhtiöksi sen, jonka ehdot olivat paremmat.
Jotkut ovat kyselleet enemmän tai vähemmän tosissaan olisiko meidän tehnyt mieli jäädä maailmalle pysyvästi. Kieltämättä Suomen tilanne tuntuu olevan sellainen, että ajatus on käynyt mielessä useaan kertaan. Matkan jälkeen toki arvostaa muun muassa suomalaista LVIS-tekniikkaa, joka on maailman parasta, ja erityisesti puhdasta juomavettä. Kerrankin voi sanoa, että jonkun asian mauttomuus on tosi hieno juttu. Vertailua Suomen ja käytyjen maiden välillä tuli tietysti tehtyä ainakin matkalaisen näkökulmasta. Tuli mietittyä julkisen liikenteen toimivuutta, asiakaspalvelun ja ihmisten ystävällisyyttä, infrastruktuuria, palveluiden laatua ja saatavuutta, liikennekulttuuria, ihmisten kävelynopeutta, ruoan laatua, hintatasoa ja vaikka mitä. Lopputulemana vertailuissa oli, että Singapore olisi paikka, jossa olisi mukava asua. Buenos Aires oli taas mielestämme surkein paikka. Ausseissa oli ehdottomasti paljon potentiaalia, mutta hävisi kuitenkin Singaporen vetovoimalle. Kuitenkin on helppo todeta että pienelläkin määrällä matkailua on se vaikutus, että näkee Suomen ongelmat vielä suurempina kuin mitä ennen muihin maihin tutustumista. Meillä on paljon työtä edessämme mikäli aiomme pitää maamme houkuttelevana paikkana asua tässä globalisoituneessa maailmassa. Uskon että joudumme kokemaan dramaattisiakin käänteitä ennen asioiden parantumista, mutta maailmalta emme voi piiloutua. Lintukotomme ja asenteet on rakennettava uudelleen niin, että voimme jatkossakin olla ylpeinä muiden maailman kansallisuuksien joukossa.
Lopettaakseni lainaukseen: "Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista." - Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams.
Kiitos kotijoukoille, jotka autoitte meitä pitämällä kotimme seinät pystyssä ja kukat hengissä! Sekä kiitos kaikille lukijoille ja ystäville, jotka olitte hengessä mukana reissumme aikana!
-Sami
Lisähuomiona statistiikkaa matkasta:
170 päivää matkalla
14 maata
13 eri valuuttaa
32 lentoa (Airbus A350, Dreamliner, Jumbojet ja pienemmät purtilot)
5 vene/merimatkaa
48 hotelli/airbnb/hostellimajoitusta + 1 yö lentokentän ikkunalaudalla torkkuen
1 puhkikävellyt kengät
1 revenneet housut
2 vatsatautia
2 flunssaa
1 hajonnut matkalaukku
1 kopioitu luottokortti
1 tulivuorenpurkaus
3 vakuutustapahtumaa
14 luettua kirjaa ja joitain tutkimuksia sekä selvityksiä liittyen kansantalouteen
3 bisnesideaa (salaisia)
+ mahdoton määrä ravintolaillallisia ja seesteisiä hetkiä filosofoiden elämää lämpimässä säässä
+ järkyttävä määrä googlaamista ja tripadvisorin selaamista
73 eri merkkistä olutta
7,5 purkkia käsidesiä
Hannakaisan ja Samin matkapäiväkirja maailmanympärimatkasta 2015-2016. Matkalaisten motto: hyvän ruoan perässä juostaan, kiireettömyyttä etsitään ja pöpöt pelottaa.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Reissun jälkipyykki
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Portilla Portossa
Maailmanympärimatkamme viimeinen etappi löytyi Portugalista. Pittoreski Porto osoittautui mitä parhaimmaksi paikaksi lopettaa puolen vuoden reissumme. Kaupunki on äänestetty vuonna 2014 Euroopan parhaimmaksi matkakohteeksi ja se on nyt helppo uskoa. Uniikki vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde sekä kyseessä on tietenkin portviinin kotikaupunki. Portviinin maistelun lisäksi keskityimme nauttimaan kulinaristisista kokemuksista (mikä olikin yksi matkamme alkuperäisistä tavoitteista) ja siihen tämä idyllinen kaupunki soveltuu loistavasti.
Päiväohjelma Portossa sujuu helposti seuraavalla tavalla. Aamupala vanhassa kaupungissa, rankka reisitreeni lounasterasseille, jotka sijaitsevat korkeammalla mäen päällä, laskettelu jokirantaan iltapäiväportille tai -oluelle. Jyrkästä kaupunkirinteestä löytyy gondolihissi, mutta sepä onkin tarkoitettu helpottamaan viinikellareille siirtymistä. Sitten auringonlaskun jälkeen etsiytyminen illalliselle. Illallispaikkojen lukumäärä aiheuttaakin sitten valinnanvaikeutta. Mennäkö tunnelmalliseen 500 vuotta vanhassa talossa sijaitsevaan tavernaan, jokinäkymillä varustettuun terassiravintolaan vaiko trendikkääseen moderniin sushipaikkaan. Hinnat ovat joka tapauksessa puolet tai vain kolmasosa Suomen hinnoista, joten valinta ei ainakaan helpotu hintatason takia.
Palvelukultturista iso plussa Portugalille. Ainoa takaisku koettiin, kun olimme yhtenä päivänä ilmoittautuneet arkkitehtuuri- ja katutaidekierrokselle ja opas jättikin tulematta paikalle. Olimme tietenkin jo puolituntia etukäteen paikalla sovitulla patsaalla ja sitten odottelimme toiset puoli tuntia, josko opas ilmaantuisi. Niin ärsyttihän se. Sami paikkasi tilannetta ja tarinoi minulle stoorit seinämaalauksista, jota reiteillemme loppupäivinä sattui.
Olen ihaillut vanhojen talojen julkisivuja, jotka ovat usein värikkäillä kaakeleilla päällystettyjä. Laattaseinät ovat automaattisesti vieneet jo ajatukseni töihin ja viime viikkoina olenkin joutunut valmistelemaan töihin paluuta, joka allekirjoittaneelle koittaa lähempänä kuin haluan uskoakaan. Puolen vuoden matkalaukkuelämä on kuitenkin vaatinut veronsa eli kyllä tässä jo ilomielellä ja odottavin tunnelmin kotiin palaa!
Jahas, aika siirtyä kirjaimellisesti lähtöportille!
-Hannakaisa
Samin lisähuomio: Lintubongarit tietävät sen tunteen, kun bongaa ensimmäistä kertaa sen harvinaisen otuksen sekä saa hetken nauttia kyseisen luontokappaleen tarkastelusta. Itse koin saman tunteen, kun tupsahdimme paikalliseen sushiravintolaan illalliselle. Istuuduimme hyvin harvinaisen bongauskohteen viereen. Kyseessä oli nimittäin ihkaelävä Portoon pesimäalueeltaan Algarvesta eksynyt suomiveropakolainen. Tämä harvinainen ja paljon puhuttu nopealiikkeinen moraalisaarnaajien tuomitsema luontokappale istui viileän rauhallisesti paikallaan ruokaillen samalla kala-annostaan. Otimme hetkeksi siihen puhekontaktin. Kyseessä oli jo kypsän iän saavuttanut urospuolinen veropakolainen ja tämä nautti vähäeleisesti ruokailustaan vielä työelämässä vaikuttavan naaraspuolisen kumppaninsa kanssa. Jotenkin tuntui kuin uros olisi havainnut meissä vaaran ja pyrki lähinnä tarkkailemaan meitä naaraan ottaessa aktiivisemman roolin kommunikoinnissa kanssamme. Vaihdoimme varovaisesti kokemusperäisiä tietojamme matkailusta ja Portugalista. Emme halunneet säikäyttää tätä herkkää ja ketterää olentoa karkuun. Hetken kommunikoinnin jälkeen päätimme jättää luontokappaleet rauhaan ja jatkoimme omaa iltaamme tyytyväisin mielin. Harmiksemme, aivan kuten lintubongaritkin joskus, emme saaneet vangittua ilmestystä valokuvaan. Kohtaaminen oli kuitenkin mieleenpainuva tapahtuma.
Tähän väliin vähän hakukoneoptimointia. Ihan vain töihinpaluuta silmällä pitäen. Ei vaadi toimenpiteitä lukijalta. www.sisustusvimma.fi
Päiväohjelma Portossa sujuu helposti seuraavalla tavalla. Aamupala vanhassa kaupungissa, rankka reisitreeni lounasterasseille, jotka sijaitsevat korkeammalla mäen päällä, laskettelu jokirantaan iltapäiväportille tai -oluelle. Jyrkästä kaupunkirinteestä löytyy gondolihissi, mutta sepä onkin tarkoitettu helpottamaan viinikellareille siirtymistä. Sitten auringonlaskun jälkeen etsiytyminen illalliselle. Illallispaikkojen lukumäärä aiheuttaakin sitten valinnanvaikeutta. Mennäkö tunnelmalliseen 500 vuotta vanhassa talossa sijaitsevaan tavernaan, jokinäkymillä varustettuun terassiravintolaan vaiko trendikkääseen moderniin sushipaikkaan. Hinnat ovat joka tapauksessa puolet tai vain kolmasosa Suomen hinnoista, joten valinta ei ainakaan helpotu hintatason takia.
Palvelukultturista iso plussa Portugalille. Ainoa takaisku koettiin, kun olimme yhtenä päivänä ilmoittautuneet arkkitehtuuri- ja katutaidekierrokselle ja opas jättikin tulematta paikalle. Olimme tietenkin jo puolituntia etukäteen paikalla sovitulla patsaalla ja sitten odottelimme toiset puoli tuntia, josko opas ilmaantuisi. Niin ärsyttihän se. Sami paikkasi tilannetta ja tarinoi minulle stoorit seinämaalauksista, jota reiteillemme loppupäivinä sattui.
Olen ihaillut vanhojen talojen julkisivuja, jotka ovat usein värikkäillä kaakeleilla päällystettyjä. Laattaseinät ovat automaattisesti vieneet jo ajatukseni töihin ja viime viikkoina olenkin joutunut valmistelemaan töihin paluuta, joka allekirjoittaneelle koittaa lähempänä kuin haluan uskoakaan. Puolen vuoden matkalaukkuelämä on kuitenkin vaatinut veronsa eli kyllä tässä jo ilomielellä ja odottavin tunnelmin kotiin palaa!
Jahas, aika siirtyä kirjaimellisesti lähtöportille!
-Hannakaisa
Samin lisähuomio: Lintubongarit tietävät sen tunteen, kun bongaa ensimmäistä kertaa sen harvinaisen otuksen sekä saa hetken nauttia kyseisen luontokappaleen tarkastelusta. Itse koin saman tunteen, kun tupsahdimme paikalliseen sushiravintolaan illalliselle. Istuuduimme hyvin harvinaisen bongauskohteen viereen. Kyseessä oli nimittäin ihkaelävä Portoon pesimäalueeltaan Algarvesta eksynyt suomiveropakolainen. Tämä harvinainen ja paljon puhuttu nopealiikkeinen moraalisaarnaajien tuomitsema luontokappale istui viileän rauhallisesti paikallaan ruokaillen samalla kala-annostaan. Otimme hetkeksi siihen puhekontaktin. Kyseessä oli jo kypsän iän saavuttanut urospuolinen veropakolainen ja tämä nautti vähäeleisesti ruokailustaan vielä työelämässä vaikuttavan naaraspuolisen kumppaninsa kanssa. Jotenkin tuntui kuin uros olisi havainnut meissä vaaran ja pyrki lähinnä tarkkailemaan meitä naaraan ottaessa aktiivisemman roolin kommunikoinnissa kanssamme. Vaihdoimme varovaisesti kokemusperäisiä tietojamme matkailusta ja Portugalista. Emme halunneet säikäyttää tätä herkkää ja ketterää olentoa karkuun. Hetken kommunikoinnin jälkeen päätimme jättää luontokappaleet rauhaan ja jatkoimme omaa iltaamme tyytyväisin mielin. Harmiksemme, aivan kuten lintubongaritkin joskus, emme saaneet vangittua ilmestystä valokuvaan. Kohtaaminen oli kuitenkin mieleenpainuva tapahtuma.
Sao Benton rautatieasema |
Portviini oli laitettu pulloon ennen meikäläisten syntymää, tiramisu oli tuoreempi |
Gondolit kuljettavat janoisia turisteja |
Ponte Dom Luis I -silta on Porton maamerkkejä |
Vaihteeksi sangriaa |
Armazem piti sisällään antiikkiliikkeitä ja taidetta |
Kirkko ja taivas sävysävyyn |
Vapaamatkustaja |
Tähän väliin vähän hakukoneoptimointia. Ihan vain töihinpaluuta silmällä pitäen. Ei vaadi toimenpiteitä lukijalta. www.sisustusvimma.fi
Sijainti:
Porto, Portugali
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Mahtipontinen Madrid
Olipas mukavaa saapua kotieuroopanunionin kamaralle Madridiin. Lento Riosta Madridiin tapahtui Iberian ikivanhalla Airbusilla. Iberian laatu ei päätä huimannut mutta tällä kertaa säästyimme ainakin äänekkäiltä kanssamatkustajilta. Ja kylläpä oli mukava lampsia EU:n kansalaisena ilman jonoja passintarkastusautomaattiin. Tuntuu kuin olisi jo kotiin saapunut. Rahakin vaihtui sujuvasti tuttuihin euroihin turisten samalla rahanvaihtajan kanssa tämän rovaniemeläisestä ystävästään ja hänen tulevasta matkastaan Helsinkiin. Kaveri oli kotoisin Argentiinasta ja asui Madridissa.
Majoituimme Puerta del Sol -aukion välittömään läheisyyteen. Mestoilta löytyi todella paljon mukavia tavernoita ja kelitkin olivat terassikelpoiset, joten nautiskelimme kevätauringosta huuhtoen tapaksia ja pinchoja alas sangrian ja cervezan kera. Tulin lukeneeksi vaihteeksi myös uutisia ja huomasin Suomen pärjänneen hienosti maailman valtioiden holhoamistasotutkimuksessa. Suomi oli listalla ensimmäisellä sijalla asukkaitaan eniten holhoavana maana. Kyseinen uutinen oli aktiivisesti mielessäni, kun kävimme Mercado de San Miguel -ruokahallissa syömässä edullisia gourmet tapaksia siemaillen samalla erilaisia viinejä ja kuohuvia. Täällähän ei siis ole alkoholijälleenmyyntimonopolia, joka estäisi viinipullon ostamisen esimerkiksi sunnuntaina. Mielestäni Suomessa ollaan tultu sokeiksi holhoamiselle ja koko holhoamiskoneisto alkaa olla jo niin massiivinen kooltaan, että koneiston oma inertia estää tehokkaasti pientenkin järkevien muutosten tekemistä puhumattakaan isoista muutoksista. Pelkäämme marginaali-ilmiöiden laajentumista koko kansaa koskeviksi ongelmiksi ja uskomme omaa valtaansa pönkittävien eturyhmien esittämiin uhkavaatimuksiin ja kauhuskenaarioihin sen sijaan, että turvautuisimme tutkittuun ja tilastoituun tietoon sekä oman järjen käyttöön.
Onnistuin kuitenkin painamaan Suomen murheet vielä toistaiseksi pois mielestäni ja jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Ihastelimme erityisesti kaupungin huikealla tavalla kruusattuja taloja ja hienoja puistoja kuten esimerkiksi Parque del Retiroa. Vietimme kyseisessä puistossa puoli päivää puita ihastellen ja ihmetellen eräässä lammessa uiskentelevia kilpikonnia. Ainakaan mahtipontisuudesta ei ole ollut täällä pulaa, kun on duunattu talojen julkisivuja, suihkulähteitä ja patsaita. Harmiksemme myöhästyimme vain muutamalla päivällä kirsikkapuiden kukinnasta. Vaikka emme muutamassa päivässä ehtineet hirveästi koluamaan kaupunkia, päätimme että palaamme kaupunkiin nautiskelemaan joskus tulevaisuudessa. Madrid tuntui sen verran mukavalta ja kustannustehokkaalta paikalta, että uskallamme suositella kaupunkia visiitin kohteeksi muillekin.
-Sami
Majoituimme Puerta del Sol -aukion välittömään läheisyyteen. Mestoilta löytyi todella paljon mukavia tavernoita ja kelitkin olivat terassikelpoiset, joten nautiskelimme kevätauringosta huuhtoen tapaksia ja pinchoja alas sangrian ja cervezan kera. Tulin lukeneeksi vaihteeksi myös uutisia ja huomasin Suomen pärjänneen hienosti maailman valtioiden holhoamistasotutkimuksessa. Suomi oli listalla ensimmäisellä sijalla asukkaitaan eniten holhoavana maana. Kyseinen uutinen oli aktiivisesti mielessäni, kun kävimme Mercado de San Miguel -ruokahallissa syömässä edullisia gourmet tapaksia siemaillen samalla erilaisia viinejä ja kuohuvia. Täällähän ei siis ole alkoholijälleenmyyntimonopolia, joka estäisi viinipullon ostamisen esimerkiksi sunnuntaina. Mielestäni Suomessa ollaan tultu sokeiksi holhoamiselle ja koko holhoamiskoneisto alkaa olla jo niin massiivinen kooltaan, että koneiston oma inertia estää tehokkaasti pientenkin järkevien muutosten tekemistä puhumattakaan isoista muutoksista. Pelkäämme marginaali-ilmiöiden laajentumista koko kansaa koskeviksi ongelmiksi ja uskomme omaa valtaansa pönkittävien eturyhmien esittämiin uhkavaatimuksiin ja kauhuskenaarioihin sen sijaan, että turvautuisimme tutkittuun ja tilastoituun tietoon sekä oman järjen käyttöön.
Onnistuin kuitenkin painamaan Suomen murheet vielä toistaiseksi pois mielestäni ja jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Ihastelimme erityisesti kaupungin huikealla tavalla kruusattuja taloja ja hienoja puistoja kuten esimerkiksi Parque del Retiroa. Vietimme kyseisessä puistossa puoli päivää puita ihastellen ja ihmetellen eräässä lammessa uiskentelevia kilpikonnia. Ainakaan mahtipontisuudesta ei ole ollut täällä pulaa, kun on duunattu talojen julkisivuja, suihkulähteitä ja patsaita. Harmiksemme myöhästyimme vain muutamalla päivällä kirsikkapuiden kukinnasta. Vaikka emme muutamassa päivässä ehtineet hirveästi koluamaan kaupunkia, päätimme että palaamme kaupunkiin nautiskelemaan joskus tulevaisuudessa. Madrid tuntui sen verran mukavalta ja kustannustehokkaalta paikalta, että uskallamme suositella kaupunkia visiitin kohteeksi muillekin.
-Sami
Parque del Retiro |
Mercado de San Miguel |
Plaza de Hombre Araña |
Tunnisteet:
Madrid,
Mercado de San Miguel
Sijainti:
Madrid, Madrid, Espanja
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Rietas Rio de Janeiro
Päästyämme Brasilian maaperälle olin jossain hämärän rajamailla vatsataudista ja valvomisesta johtuen mutta selviydyimme kuitenkin AirBnB-asunnollemme. Ensimmäinen etappimme oli elintarvikkeiden hankkiminen ja suuntasimme lähikauppaan, jonka bongasimme läheltä asuntoamme Ipanemassa. Hannakaisa veti minua kuin kivirekeä mukanaan hänen itsensäkin ollessa todella väsynyt matkasta. Keräsimme ilta- ja aamupalatarpeet ostoskoriimme ja suuntasimme kassalle. Jonotus kesti noin 15 minuuttia. Edellämme oli kolme asiakasta ostoskoreineen. Kassarouva hoiti tehtäväänsä yhtä tehokkaasti kuin täällä ilmeisesti on laajalti tapana. Tuli meidän vuoromme. Ensiksi kassarouva etsi 5 minuuttia vihkosta persikan kuvaa sekä koodia punnitusta ja hintaa varten. Kun hän ei sitä löytänyt, takanamme olleet asiakkaat alkoivat etsiä sitä hänen kanssaan kunnes asiakas sen sieltä löysi kuin löysikin ja persikoille saatiin onnistuneesti hinta. Sitten kun loput ruoat olivat piippautettu onnistuneesti kassan läpi, koitti maksun aika. Löimme käteiset tiskiin ja alkoi armoton rahojen ja vaihtorahojen laskenta. Kun vaihtorahat olivat valmiit, kassarouva tumpeloi osan niistä lattialle. Odottelimme ratkaisevat 10 sekuntia kuinka homma lähtisi purkautumaan. Kassarouva heilautti iloisesti hartioitaan ja nosti kätensä ylös. Ymmärsimme että rahat jäävät kassan alle ja uusia ei ole suuntaamme tulossa. Samapa tuo totesimme väsyneesti naurahtaen. Pitäkööt tunkkinsa. Poistuimme takaisin asunnollemme. Pitää toki muistaa, että olemme etsimässä matkallamme kiireettömyyttä mutta taustaoletuksena oli kuitenkin riittävä määrä tehokkuutta protestanttisessa ev.lut. hengessä.
Asuntomme oli loistavalla sijainnilla aivan keskellä Ipaneman ostos- ja ravintolakeskittymää. Rannalle matkaa oli reilut sata metriä. Käytännössä Rion parhailla alueilla ei ole edullisia majoitusvaihtoehtoja. Ja koska emme halunneet yöpyä favelassa, maksoimme suosiolla 120 euroa yöltä luukustamme (silti olimme ilman sähköä yhden päivän). Halvimmat hotellit olisivat kustantaneet reilusti yli 200 euroa yöltä. Ipaneman ja Leblonin alueet ovat huikeiden elintasoerojen Riossa niitä vauraimpia alueita. Toisin sanoen alueelta löytyvät parhaat ravintolat, vaateliikkeet ja siellä on siistiä sekä turvallista. Lähes kaikki palvelut ovat saatavilla siis kävelymatkan päässä ja täällä ei niin sanotusti lähdetä paikalliseen Jumboon lauantaiostoksille. Rio on sinänsä mielikuvansa veroinen ainakin mitä tulee ihmisten pukeutumiseen, väriä saa ja pitää olla vaatteissa. Naiset antavat myös sulojensa näkyä. Oli yhtä lailla veikeää nähdä kuinka rikkaat vanhat rouvat täysissä meikeissä kärrättiin rullatuoleissa ostoksille oman kuljettajaturvamiehen toimesta.
Matkailualan markkinoinnin mieliin iskostamat päänähtävyydet rantojen ohella ovat tietysti sokeritoppavuori sekä jumalattoman kokoinen ristuspatsas. Hannakaisa lukaisi netistä mitä näiden nähtävyyksien valloittaminen vaatisi tehokkuutta tavoittelevalta skandipariskunnalta. (Pitääkin muuttaa tuota meidän mottoa). Liikaa, totesin kuullessani faktat, sillä ensiksi pitäisi kuulemma ajaa tsurruttaa taksilla ties kuinka kauan ruuhkassa kummankin paikan ala-asemalle vain jonottaakseen parhaimmillaankin vähintään pari tuntia päästäkseen ihailemaan pilvisiä maisemia tsiljoonan muun turistin seurassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Lisäksi sikuritoppamäen päällinen oli kuulemma remontissa estäen parhaat kuvausmahdollisuudet. Totesimme, että antaapa olla ja siirryimme läheiselle terassille malbecin ja tapasten ääreen. Niin, ja muistinko mainita, että ajankohta oli pääsiäinen. Kyseessä on kuulemma jossain määrin tärkeä ajankohta jengille, joka ottaa Jeesus-nimisen kaverin seikkailukertomukset enemmän tosissaan kuin mitä allekirjoittanut. Silloin kaikki edellä mainitun henkilön kuvaelmat ovat kovaa valuuttaa nähtävyyksien osalta.
Yksi ikävä ilmiö, jonka todistimme muutamaan otteeseen sekä Buenos Airesissa että Riossa oli Suomessakin kohuttu luvaton naisten takamusten puristelu. Ei ole mukavaa katsottavaa, kun vanha äijänkääpä nipistää kadulla kävelevää nuorta naista hanurista. Vaikka tilastollinen otoksemme oli pieni, on vaikeaa uskoa, ettei ongelma saattaisi olla kohtuullisen laajakin tässä osassa maailmaa. Jos oltaisiin Singaporessa tai Japanissa, napsahtaisi äijälle oiva annos penaltia.
Häädimme kuitenkin lattarien ikävät puolet pois mielistämme nautiskelemalla edullisia ja oivia tapaksia, empanadoja, viinejä sekä tietysti sangriaa. Mukaan mahtui myös yksi erinomainen bife de chorizo -pihvipläjäys, paksu ulkofile, jolla ei siis ole mitään tekemistä makkaran kanssa. Opimmepa taas uutta pihvisanastoa. Lisäksi kävimme tutustumassa paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan, Jardim Botânicoon. Vietimme puiston kahvilaravintolassa ehkä lattarivisiittimme seesteisimmän hetken.
Etelä-Amerikka on todennäköisesti osaltamme pysyvästi nähty ja koettu. Emme ainakaan käymiemme kolmen kaupungin perusteella näe mitään syytä miksi haluaisimme sinne uudestaan. Kauppatieteilijän silmin kaikki paikat edustivat huikeaa hukattua mahdollisuutta. Kaikki kolme maata voisivat toteuttaa potentiaaliaan niin paljon paremmin mikäli valtiot olisivat siellä toimivia. Sitä ne eivät ole juuri koskaan olleet. Huikea eriarvoistuminen, laaja korruptio sekä heikot instituutiot leimaavat kaikkia Etelä-Amerikan maita. Toisaalta uskon, että Etelä-Amerikan luonto voi tarjota huikeita elämyksiä mikäli haluaa tutustua maihin siltä kannalta. Meidän matkamme jatkuu kuitenkin tutumpaa mannerta kohden ja seuraava päivitys koskeekin Iberian niemimaata, josta voin ennakkotietona sanoa, että tuntuu kuin olisi jo kotiin tullut, kun lampsii ilman jonottamista Madridin lentokentän EU-passintarkastusautomaattiin.
-Sami
Minullakin on vielä muutama sana sanottavana Riosta ja ylipäätään Etelä-Amerikasta. Kielimuuri ja turvattumuuden tunne vaivasivat meitä ehkä eniten. Omatoimituristille käymämme kaupungit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Uskoisinkin että espanjan ja portugalin kielen taitajat välttyvät kielimuurilta ja kenties siten tulisivat paremmin palvelluksi paikallisten toimesta. Toinen mahdollinen vaihtoehto voisi olla paikallisopas, jonka avulla selvitystyöt ja stressaaminen jäisivät vähemmälle. Loma ei myöskään tunnu kovin rentouttavalle, jos koko ajan pitää olla skarppina ja "silmät selässä". Suosituksissa käskettiin jättämään luottokortit, järjestelmäkamerat ym. hotellille ja kantaa mukana vain päiväbudjetin verran käteistä. Kuvasaldo jäi tästä syystä vähäisen laiseksi. Voi toki olla, että luin liikaa kauhutarinoita turistien ryöstöistä tripadvisorista.
Suurinta huvia Riossa on tietenkin auringon ottaminen kuuluisilla rannoilla, Ipanemalla ja Copacabanalla. Me kun ei moisesta perusteta, niin hyödynsimme pitkät rantabulevardit kävelelylenkkeihin. Askelmittari saatiinkiin taas plussalle Buenosin jälkeen, jossa kävelyn esti koirankakalla miinoitetut betonilouhosjalkakäytävät.
Visuaalisena ihmisenä nautin värikkyydestä ja Rio oli ainoa kaupunki kolmesta, joka oli jollain tapaa persoonallinen. Puhun nyt lähinnä liikkeistä ja ravintoloista. Minua on häirinnyt tällä matkalla se, että joka maasta löytyvät aivan samat vaateliikeketjut ja sisustustyylit ovat globaaleja. Kiersin muutamissa vaateliikkeissä ja huomasin, että vaatteissa ja kengissä luki "Made in Brazil". Kaikkea ei siis vielä valmistetakkaan Kiinassa tai Vietnamissa. Ostinkin brasialaiset keltaiset kuminilkkurit kotona kenties odottavia loskakelejä ajatellen ;)
-Hannakaisa
Asuntomme oli loistavalla sijainnilla aivan keskellä Ipaneman ostos- ja ravintolakeskittymää. Rannalle matkaa oli reilut sata metriä. Käytännössä Rion parhailla alueilla ei ole edullisia majoitusvaihtoehtoja. Ja koska emme halunneet yöpyä favelassa, maksoimme suosiolla 120 euroa yöltä luukustamme (silti olimme ilman sähköä yhden päivän). Halvimmat hotellit olisivat kustantaneet reilusti yli 200 euroa yöltä. Ipaneman ja Leblonin alueet ovat huikeiden elintasoerojen Riossa niitä vauraimpia alueita. Toisin sanoen alueelta löytyvät parhaat ravintolat, vaateliikkeet ja siellä on siistiä sekä turvallista. Lähes kaikki palvelut ovat saatavilla siis kävelymatkan päässä ja täällä ei niin sanotusti lähdetä paikalliseen Jumboon lauantaiostoksille. Rio on sinänsä mielikuvansa veroinen ainakin mitä tulee ihmisten pukeutumiseen, väriä saa ja pitää olla vaatteissa. Naiset antavat myös sulojensa näkyä. Oli yhtä lailla veikeää nähdä kuinka rikkaat vanhat rouvat täysissä meikeissä kärrättiin rullatuoleissa ostoksille oman kuljettajaturvamiehen toimesta.
Matkailualan markkinoinnin mieliin iskostamat päänähtävyydet rantojen ohella ovat tietysti sokeritoppavuori sekä jumalattoman kokoinen ristuspatsas. Hannakaisa lukaisi netistä mitä näiden nähtävyyksien valloittaminen vaatisi tehokkuutta tavoittelevalta skandipariskunnalta. (Pitääkin muuttaa tuota meidän mottoa). Liikaa, totesin kuullessani faktat, sillä ensiksi pitäisi kuulemma ajaa tsurruttaa taksilla ties kuinka kauan ruuhkassa kummankin paikan ala-asemalle vain jonottaakseen parhaimmillaankin vähintään pari tuntia päästäkseen ihailemaan pilvisiä maisemia tsiljoonan muun turistin seurassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Lisäksi sikuritoppamäen päällinen oli kuulemma remontissa estäen parhaat kuvausmahdollisuudet. Totesimme, että antaapa olla ja siirryimme läheiselle terassille malbecin ja tapasten ääreen. Niin, ja muistinko mainita, että ajankohta oli pääsiäinen. Kyseessä on kuulemma jossain määrin tärkeä ajankohta jengille, joka ottaa Jeesus-nimisen kaverin seikkailukertomukset enemmän tosissaan kuin mitä allekirjoittanut. Silloin kaikki edellä mainitun henkilön kuvaelmat ovat kovaa valuuttaa nähtävyyksien osalta.
Yksi ikävä ilmiö, jonka todistimme muutamaan otteeseen sekä Buenos Airesissa että Riossa oli Suomessakin kohuttu luvaton naisten takamusten puristelu. Ei ole mukavaa katsottavaa, kun vanha äijänkääpä nipistää kadulla kävelevää nuorta naista hanurista. Vaikka tilastollinen otoksemme oli pieni, on vaikeaa uskoa, ettei ongelma saattaisi olla kohtuullisen laajakin tässä osassa maailmaa. Jos oltaisiin Singaporessa tai Japanissa, napsahtaisi äijälle oiva annos penaltia.
Häädimme kuitenkin lattarien ikävät puolet pois mielistämme nautiskelemalla edullisia ja oivia tapaksia, empanadoja, viinejä sekä tietysti sangriaa. Mukaan mahtui myös yksi erinomainen bife de chorizo -pihvipläjäys, paksu ulkofile, jolla ei siis ole mitään tekemistä makkaran kanssa. Opimmepa taas uutta pihvisanastoa. Lisäksi kävimme tutustumassa paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan, Jardim Botânicoon. Vietimme puiston kahvilaravintolassa ehkä lattarivisiittimme seesteisimmän hetken.
Etelä-Amerikka on todennäköisesti osaltamme pysyvästi nähty ja koettu. Emme ainakaan käymiemme kolmen kaupungin perusteella näe mitään syytä miksi haluaisimme sinne uudestaan. Kauppatieteilijän silmin kaikki paikat edustivat huikeaa hukattua mahdollisuutta. Kaikki kolme maata voisivat toteuttaa potentiaaliaan niin paljon paremmin mikäli valtiot olisivat siellä toimivia. Sitä ne eivät ole juuri koskaan olleet. Huikea eriarvoistuminen, laaja korruptio sekä heikot instituutiot leimaavat kaikkia Etelä-Amerikan maita. Toisaalta uskon, että Etelä-Amerikan luonto voi tarjota huikeita elämyksiä mikäli haluaa tutustua maihin siltä kannalta. Meidän matkamme jatkuu kuitenkin tutumpaa mannerta kohden ja seuraava päivitys koskeekin Iberian niemimaata, josta voin ennakkotietona sanoa, että tuntuu kuin olisi jo kotiin tullut, kun lampsii ilman jonottamista Madridin lentokentän EU-passintarkastusautomaattiin.
-Sami
Minullakin on vielä muutama sana sanottavana Riosta ja ylipäätään Etelä-Amerikasta. Kielimuuri ja turvattumuuden tunne vaivasivat meitä ehkä eniten. Omatoimituristille käymämme kaupungit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Uskoisinkin että espanjan ja portugalin kielen taitajat välttyvät kielimuurilta ja kenties siten tulisivat paremmin palvelluksi paikallisten toimesta. Toinen mahdollinen vaihtoehto voisi olla paikallisopas, jonka avulla selvitystyöt ja stressaaminen jäisivät vähemmälle. Loma ei myöskään tunnu kovin rentouttavalle, jos koko ajan pitää olla skarppina ja "silmät selässä". Suosituksissa käskettiin jättämään luottokortit, järjestelmäkamerat ym. hotellille ja kantaa mukana vain päiväbudjetin verran käteistä. Kuvasaldo jäi tästä syystä vähäisen laiseksi. Voi toki olla, että luin liikaa kauhutarinoita turistien ryöstöistä tripadvisorista.
Suurinta huvia Riossa on tietenkin auringon ottaminen kuuluisilla rannoilla, Ipanemalla ja Copacabanalla. Me kun ei moisesta perusteta, niin hyödynsimme pitkät rantabulevardit kävelelylenkkeihin. Askelmittari saatiinkiin taas plussalle Buenosin jälkeen, jossa kävelyn esti koirankakalla miinoitetut betonilouhosjalkakäytävät.
Visuaalisena ihmisenä nautin värikkyydestä ja Rio oli ainoa kaupunki kolmesta, joka oli jollain tapaa persoonallinen. Puhun nyt lähinnä liikkeistä ja ravintoloista. Minua on häirinnyt tällä matkalla se, että joka maasta löytyvät aivan samat vaateliikeketjut ja sisustustyylit ovat globaaleja. Kiersin muutamissa vaateliikkeissä ja huomasin, että vaatteissa ja kengissä luki "Made in Brazil". Kaikkea ei siis vielä valmistetakkaan Kiinassa tai Vietnamissa. Ostinkin brasialaiset keltaiset kuminilkkurit kotona kenties odottavia loskakelejä ajatellen ;)
-Hannakaisa
Tulipa jostain mieleeni, että pitäisikin taas katsoa Spaceballs-elokuva pitkästä aikaa. |
Markkinoilla Sami ihasteli chilivalikoimaa... |
...Hannakaisa kasvivalikoimaa |
Pilviä Ipaneman yllä |
Ristus mikä patsas |
Jardim Botanico |
Screw you guys i'm going home |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)