Ubudin apinat

Käsidesin taika kesti tasan 30 päivää. Ei auttanut maitohappobakteerien tunnollinen tankkauskaan, kun turistiripuli iski ja lamaannutti allekirjoittaneen kolmeksi päiväksi. Eli sellaiset tuliaiset Gililtä. Kaiken kukkuraksi olimme tälle etapille buukanneet budjettimajoituksen (23€/yö, kerron myöh. miksi), jonka WC-fasiliteetit olivat ammoisilta ajoilta. Voisin jakaa kuvan hyyskästämme, mutta niin rumaa kuvaa en tässä blogissa halua julkaista. Kollegat tosin saisi varmaan hyvät naurut tai sympatiaitkut ns. verhosta. Kotiuduimme kuitenkin oikein mukavasti ja nautimme "paikallaan olosta", kun ei tarvinnut kymmeneen päivään pakata laukkuja.

Paluumatkasta Gililtä takaisin Balin Ubudiin täytyy vielä mainita, sanoisinko suorastaan, tähän astisen matkan kohokohta. Olimme nimittäin niin onnekkaita, että näimme delfiiniparven, joka hyppi veneen nostattamissa sivuaalloissa kuin elokuvassa tai luontodokumentissa konsanaan. On se vaan niin iloisen ja hienon näköinen eläin! Kaikki me, jotka olimme hereillä, huokaistiin yhteen ääneen VAU! Loppumatka sujui hymy huulilla.

Ubud oli meille ennestään tuttu kylä häämatkaltamme. Ubud sijaitsee keskemmällä saarta ja on vanha perinteisen balilaisen kulttuurin keskus. Nykyään minusta kyllä yhtä lailla turismin tarpeisiin rakennettu, kuten kaikki muutkin paikat, joissa olemme täällä vierailleet. Ubudin nähtävyyksiä ovat riisipellot ja Monkey Forest -apinapuisto. Tänne tullaan myös joogaamaan ja henkistymään. Meille tämä on ensisijaisesti (Singaporen lisäksi) kulinarististen kokemusten mekka. Tämän takia nimenomaan halusimme pyhittää päiväbudjetista reilusti ruokailulle ja vähemmän majoitukselle. On nimittäin näppärää säästää majapaikassa ja investoida hieman enemmän esimerkiksi luksushotellien ja parempien ravintoloiden herkkuihin. Luksusravintoloidenkaan hinnat eivät täällä karkaa käsistä, esimerkiksi söimme Komanekassa herkkulounaan juomineen yht. 45€:lla.

Majapaikkamme Kampung Ubud osoittautuikin oikein mukavaksi paikaksi sitten, kun aloimme viettää aikaa uima-altaalla sekä saunoen eikä enää siellä huussin puolella. Aivan, ei mikään turha mesta, sillä olemme tosiaan joka päivä saunoneet oikeassa suomalaisessa saunassa! Sami tietysti selvitti mistä tämä Sanspa -merkkinen sauna on peräisin ja tuli siihen tulokseen, että kiinalainen on sen kuusipaneelista rakentanut. Eli ei löytynyt virallisia suomiviitteitä, mutta tunnelma oli aidon kotoisa.

Low-season näkyy täälläkin ravintoloissa ja kadun varret ovat täynnä palveluntarjoajia, miehiä rivissä jotka huutavat meille "taxi, taxi, transport, maybe tomorrow?" sekä naisia, jotka huutavat "massage, massage"! Näitä ja skoottereita väistellessä saa lisäksi olla tarkkana mihin astuu sillä puoli metriä leveät jalkakäytävät ovat miinoitettu onkaloilla ja uhrilahja-tuokkosilla. Kadut ovatkin ehkä se heikoin lenkki täällä. Hotellilla riitti kyllä asukkaita ja joka aamu käytiinkin armoton kisa aurinkotuoleista. Taitavimmat kisaajat ottivat tavakseen nauttia aamupalan altaan vierellä ja siitä olikin näppärä heittää pyyhe ja muut romut aurinkotuolille varauksen merkiksi. Tämän jälkeen tuoli olikin yleensä varattu iltapäivään klo 16 asti, oli siinä ketään makaamassa tai ei.

Saimme sunnuntaiaamuna myös todistaa jotain mystistä jumaltenpalvelusta hotellin ulkoilma-alttarilla, joka sijaitsee aivan uima-altaan vieressä. Saavuimme tapahtumaan asiaankuluvasti pukeutuneina, eli uima-asuissa. Mitään ennakkotietoa tapahtumasta/yksityistilaisuudesta ei oltu annettu...

Jottei olomme kuulostaisi pelkältä autuaalta oleskelulta, niin päiviä rytmitti Ubudissa myös milloin sähkökatko, vesikatko, sisiliskojahti matkalaukun syövereissä tai tappelu alitehoisen ilmastointilaitteen kanssa. Ja itikoita piisasi!!

-Hannakaisa

Majapaikkamme Kampung Ubud Hotel & Spa

Residenssimme yläkerrassa

Virkistäytymisalue (=Spa)

Salainen agentti testaamassa saunaosastoa

Tuokkosia (uhrilahjoja) on ripoteltu jokapuolelle kylässä

Väsynyt matkustaja takki turvavyönä

Warung Cafe & Bakeryn herkkuja

Komaneka at Bisma eli lounasravintolamme näkymät

Reijo tykkää imeskellä puunlehteä miettiessään elämän tarkoitusta

Vilpertti tarkistaa sierainkätköt herkkujen varalta

Jano se on meillä apinoillakin. Ensin purraan pohjaan reikä ja sitten asetutaan mukavasti nautiskelemaan juomasta.

Varaäiti syöttää

Tuttipullosta tuli kallein aarre

Eino huuli pyöreänä. Vanhemmat pesupuuhissa taustalla.

"Pitiköhän mulla olla joku tapaaminen?", Jaakko miettii

Risto on tottunut ottamaan iisisti turisteista huolimatta

Unto on erakko, hän syö aina yksin

Pertti on putki-insinööri

Gilin kellit

Lomamme jatkuu Indonesiassa, jonne AirAsia lennätti meidät viiden päivän Singaporessa odottelun jälkeen. Denpasarin kenttä rupeaa olemaan tuttu, tuntuu hurjalta, että olemme jo kolmatta kertaa Balilla neljän vuoden sisällä! No se kertoo siitä, että olemme kovin tykästyneet paikkaan.

Viime kesänä Suomikin sai viisumivapauden Balille, joten rajamuodollisuuksissa säästyi sekä 60 euroa että vähintään 2 tuntia odotusajassa. Majoituimme tällä kertaa Sanurin kylään Denpasarin laitamilla. Joko paikka on tooodella rauhallinen tai sitten low-season on oikeasti alkanut. Muutamia eläkeläispariskuntia näkyi siellä täällä ja illalla ravintolat kilpailevat niistäkin vähistä asiakkaista. 3 päivää riitti paremmin kuin hyvin Sanurilla (sisiliskon huonekaverina) ja lähdimmekin mielellämme selvittämään millainen paikka on Kaakkois-Aasian matkailijoiden hyvin tuntema Gili Trawanganin pikkusaari.

Gili Trawangan on isoin kolmesta pienestä Gili-saaresta, jotka kuuluvat Lombokiin. Matka Balilta taittuu sinne kätevästi pikaveneellä lukuisten yhtiöiden toimesta. Varasimme matkan edellisenä päivänä puhelimitse. Matkaan kuuluu yleensä hotellilta nouto, mikä on erittäin kätevää. Pikkubussi poimikin meidät kyytiin klo 7.15 ja 20 min päästä olimme Seranganin satama-alueella. Satama-alue muistutti pitkälti hökkelikylää ja jättömaata, ja siellä toimi useita veneyhtiöitä. Osa luotettavamman näköisiä kuin toiset. Purettuamme tavarat autosta suoritimme maksun ja check-inin. Saimme kaupantekijäisiksi pahoinvointipillerit, vesipullot ja sitten polkaistiin tuhat hevosvoimaa laukkaan ja kokka kohden Giliä. Onneksi kyyti oli tasainen, eikä pahoinvointipillereitä tarvittu. 2,5h meni nopeasti torkkuessa (kotiin vielä lisäinfona: oli pelastusliivit!).

Gili Trawanganin itä-satama on vielä hauskempi kuin lähtöpäässä. Sitä ei nimittäin ollut. Kapteeni karautti paatin suoraan hiekkarannalle, matkalaukut oli hetkessä lempattu hiekalle ja siitä sitten porukka sai suunnistaa kuka mihinkin majapaikkaansa. Meidän bungalowi sijaitsi toisella puolella saarta, joten otimme taksin, joka olikin sikäläisittäin hevoskärryt sillä moottoriajoneuvot ovat Gilin saarilla kiellettyjä. Matkalaukut muuttuivatkin höyhenen kevyiksi, kun ohjastaja kantoi ne ketterästi päänsä päällä pollen kärryyn. Hyppy kyytiin ja polvet suuhun. Pois alta kanat, kilit ja männynkävyt, ja karautimme pikavauhdilla Gili Teak -hotellille.

Neljä päivää meni nopeasti aikalailla samalla kaavalla: kuk-ko-kie-kuu -herätys klo 4.30 johtuen naapurin kanalasta (korvatulpat kaivettiin seuraavana iltana esiin), aamupala, kirjan lukemista, lounas, kirjan lukemista, iltauinti, auringonlaskun ihastelu, illallinen ja nukkumaan. Tämä kaikki upeissa merenrantamaisemissa ja 30 asteen helteessä, josta selviytymistä merituuli mukavasti helpottaa. Positiivisten kokemusten saralla sanottakoot, että saarella palvelu pelaa ja ihmiset ovat iloisia. Rentous tarttuu pakosta matkalaiseenkin. Viihdyimme erittäin hyvin länsipuolella saarta, jossa hotellimme sijaitsi. Kivenheiton päässä oli muutama pienehkö resort tyylinen hotelli, joista yhden isolla rantaosuudella viihdyimme muutamaankin otteeseen oman hotellimme lisäksi. Turistit olivat pääsasiassa nuoria (kuten mekin) ja liikkuivat joko hevoskyydeillä tai polkupyörillä edestakaisin rauhallisen länsipuolen ja vilkkaan itäpuolen välillä. Yöelämä, edulliset majoitukset ja pääsy vesihuvituksiin olivat saaren itäpuolella ja luksusvillat/-hotellit länsipuolella.

Vaikka nautimme rentoutumisesta saarella täysin siemauksin, muutama asia jäi kuitenkin kaihertamaan mieltämme. Huomasimme olevamme ehkä sittenkin liian vanhoja nauttiaksemme bilemahdollisuuksista ja lisäksi ainoa päiväaktiviteetti tuntui olevan sukeltaminen, jota emme kumpikaan harrasta. Rantojen meren pohja oli täynnä teräviä kiviä ja koralleja ja monilta paikoin niin matala, että meressä ei käytännössä pystynyt uimaan. Vesi olisi muuten kyllä ollut 30 asteista ja kristallinkirkasta. Syöminen ja juominen oli lisäksi paljon kalliimpaa kuin Balilla. Toki silti halpaa kuin saippua verrattuna Suomen hintoihin! Itseäni eivät myöskään roskakasat, saaren karuus ja paikallisten köyhyys kauheasti ilahduta. Lisäksi Samin mielestä paratiisisaarella pitäisi ehdottomasti olla langaton laajakaista ja usb-latauspiste joka palmussa!

-Hannakaisa


Apupojan rooli oli tällä etapilla vaatimattomampi sillä nappasin flunssan juuri Gilin vierailun ajaksi. Vaikka nessupaketti ehtyikin nopeasti, sairastaminen oli kuitenkin hieman leppoisampaa ilman työstressiä ja pelkoa itsensä palelluttamisesta. Jälleen tuli todettua, että on helpompaa kantaa kotoa asti mukana Nasolinit ja Parasetamolit kuin lähteä etsimään niitä paikallisen 1 km x 2 km kokoisen paratiisisaaren R-kioskin kokoisesta sekatavarakaupasta, jonka pääartikkeleja ovat sipsit ja paikalliset panimotuotteet. Ei se että pääartikkeleissa mitään vikaa olisi, mutta Suomesta tutut käsikauppalääkkeet loistivat pitkälti poissaolollaan. No, lentsusta selvittiin ja onpahan taas nähty uudenlainen paikka maailman äärissä. Gili T oli rento mesta mutta Pariisin surulliset tapahtumat vetivät mielen pakostakin apeaksi. En voinut olla miettimättä millaista jatkoa Pariisin murhenäytelmä tulee saamaan.

-Sami

Innovatiiviset katulamput

 

Ei, kilillä ei ole viittä jalkaa

Force majeure, ylivoimainen este

Matkasimme suurkaupunkien väsyttämänä Singaporeen ja majoituimme suhteellisen lähelle lentokenttää hotelliin siinä toivossa, että seuraavana päivänä olisimme lyhyen lennon jälkeen Balilla rentoutumassa. Kohtasimme kuitenkin hieman omaa tahdonvoimaamme suuremman voiman, kun Balin naapurisaarella sijaitseva Rinjani-tulivuori päätti sylkäistä tuhkapilven lentoreitillemme. Olimme kuitenkin tästä täysin tietämättömiä ja lentoa edeltävänä iltana saamamme lennon viivästymisilmoituskaan ei saanut hälytyskellojamme soimaan. Suuntasimme aamulla lentokentällä ja vasta siellä saimme tietää, että kaikki lennot Balin Denpasariin olivat peruttu tulivuoren purkauksen takia. Tämän tiedon saaminen vaati tunnin jonotuksen. Jonotettuamme AirAsian tiskille saimme tiedon tilanteesta ja meitä ohjeistettiin saapumaan seuraavana päivänä samalle tiskille kuulemaan josko pääsisimme lentämään.

Optimisteina etsiydyimme friteeratuista kanaruoista tunnetun ylikansallisen pikaruokajätin ilmaisen wifin ääreen ja aloitimme upporasvakanapala-aamupalan voimin tutkimaan hätämajoitusvaihtoehtojamme Singaporesta. No, majatalojahan Singaporesta löytyy ja nappasimme yhden yön keskustasta. Singaporessa liikkuminen on onneksi naurettavan helppoa sekä edullista ja olimmekin alta aikayksikön hotellissamme. Nettiselailun, tuhkapilviennusteen seurailun ja blogin päivityksen lomassa odottelimme jännityksellä seuraavan päivän lentoa.

Aamu koittikin ja tsurautimme itsemme metrolla kentällä. Meille kävi nopeasti selväksi, että tämänkin päivän lennot olivat peruttu ja tulivuoren tupsuttelema tuhka esti edelleen lennot Balille. Pääsimme taas tiskille vaatimattoman 2,5 tunnin jonotuksen jälkeen ja meille lyötiin eteen kaksi vaihtoehtoa: uusi lentovaraus sunnuntaille tai rahat takaisin. Tässä vaiheessa muistimme jo onneksi vakuutukset, jotka saattavaisivat auttaa meitä asiassa ja sen, että Singapore on mielestämme maailman paras paikka jäädä "jumiin" muutamaksi päiväksi. Otimme siis sunnuntailennon varauksen ja lähdimme taas friteerattujen kanapalojen ääreen saadaksemme itsemme tiedon valtatielle interwebiin. Varasimme uuden hotellin kolmeksi yöksi ja päätimme että otamme rennosti odotusajan. Osittain rentoutumista haittasi se, että Pohjolan miestä oli vaikea saada kiinni liittyen odotusajan kustannusten vakuutuskorvaushakemuksiin. Soittelimme myös aikamme Hotels.comin kanssa saadaksemme varmistuksen siitä, että Balin ensimmäinen majoitus odottaisi meitä sinne päästyämme. Olimmehan jo maksaneet majoituksen etukäteen. Loppuaika Singaporessa kului herkutellen, hotellin altaalla makoillen, ostoksilla ja kirjoja lueskellen.

Onneksi Singaporelaisten päähuvi onkin herkuttelu, joten asiamme olivat mallillaan. Vaikka olimme vierailleet kaupungissa pariinkin otteeseen ennen tätä, löysimme silti uusia paikkoja herkutteluun sekä ehdimme suorittaa varustehuoltoa paikallisessa itsepalvelupesulassa. Vahvistimme taas käsityksemme siitä, että Singapore on mielestämme maailman paras kaupunki. Muutamia perusteluja mainitakseni: kaikki toimii, kaupunki on siisti, ruoka on loistavaa, ruokavalikoima valtava, ruokapaikkoja on kaikkialla, lämpötila on tasainen 30 astetta, ihmiset ovat ystävällisiä, kaikki puhuvat englantia ja liikkuminen on helppoa. Seuraavassa postauksessa puolestaan selviää vieläkö olemme jumissa Singaporessa vai olemmeko jo päässeet hemmoteltavaksi Balin maisemiin.

-Sami