Lisää Japanin kummallisuuksia

Kioto osoittautui monin tavoin mukavammaksi paikaksi Tokioon verrattuna. Täällä on myös sattuneesta syystä huomattavasti enemmän turisteja katukuvassa. Toisin sanoen muutkin matkaajat ovat samaa mieltä kanssamme. Olo Kiotossa on selvästi lunkimpaa kaikin puolin. Se näkyy jo paikallisten ihmisten rennommassa pukeutumisessa ja kävelynopeudessa. Nuorempi väestönosa on selvästi hipsterimpää täällä. Esimerkiksi pipot ovat jo ahkerassa käytössä vaikka lämpötila huitelee 20 asteen paikkeilla. Lisäksi nähtävyyksiä, jotka liittyvät Japanin ja kaupungin historiaan, löytyy lukuisia. Itse päätimme tavoitella nähtävyyksiä maltillisesti, mutta silti tuntuu että aika loppuu täälläkin kesken.

Juhlan aihetta syntyi siitä, kun huomasin oppineeni kokonaiset kaksi japanin kirjoitusmerkkiä niiden merkityksineen. Kyseessä olivat merkit, jotka kuvaavat isoa ja pientä. Opetusmenetelmänä oli havainnointi seuraavissa paikoissa: wc, bussi ja ravintola. Ylivoimaisen päättelykykyni avulla yhdistin siis wc:n huuhtelukahvan ison ja pienen hädän, bussin lasten ja aikuisten lippujen sekä olutkokovaihtoehtojen kirjoitusmerkit ja päädyin vahvistamaan oletukseni Google-kääntäjän avulla. Kyllä oli onnistumisen ilo suuri. Japanin opinnot ovat siis hyvässä vauhdissa. Taitavat paikallisetkin sen jo huomata, koska taas minua tultiin haastattelemaan koululaisten toimesta. Kovin kyselivät mistä ollaan ja miksi ollaan täällä. Keskustelimme japanin sijasta kylläkin englanniksi ja kyseessä taisi olla heidän englannin opintoihinsa liittyvä koulutehtävä. He lukivat kysymykset paperista ja vastasin parhaani mukaan. Aina kun oppilaat kuulivat sanan, jonka ymmärsivät, syntyi pieni onnenkiljahdusten sarja heidän seurueessaan. Lopuksi ottivat allekirjoitukseni koulupaperiinsa tai mihin lie vekseliin.

Ruokailun saralla mukavimmat kokemukset tulivat paikallisesta yakiniku-ravintolasta, joka on korealaista taustaa omaava japanilainen vastine lihan grillaamiselle ravintolassa. Peruspihvipaikasta homma eroaa siinä, että pöytään kannetaan pönttö tulisia hiiliä ja ritilä pötön päällä. Sitten saapuu lihalautanen, josta löytyy raakana esim. nautaa, possua, kanaa ja vihanneksia. Tarjoilija lyö grillipihdit asiakkaan kouraan ja toteaa, että siitä vain paistelemaan. Lisäksi poydästä löytyy tai siihen tuodaan marinadeja/grillikastikkeita, joihin itse grillatut lihapalat dipataan jäähtymään kunnes ne popsitaan hyvällä ruokahalulla. Naudanliha (wagyu) on japanilaiseen tyyliin marmoroitua ja rasvaista. Koko prosessin ajan savunpoistosta huolehtii grillipöntön päällä katosta törröttävä syöksytorven kaltainen huippuimuri. Koko homman jälkeen on hiki ja suu täynnä mahtavia makuja. Jos on ollut kiltisti koko päivän, niin on myös mahdollista, että on päässyt lisäksi maistelemaan muutaman tuopin paikallisia panimoteollisuuden tuotteita. Ainoa ikävä puoli on se, että vaatteet joutuu heittämään pesuun heti kämpille päästyä.

Tyytyväinen grillimestari työssään.

Yakiniku

Satunnaisia huomioita katukuvasta: Japanin kaupungeissa ei ole mahdollista kuolla janoon sillä olit sitten pimeällä kujalla, temppelin palvontapaikalla, parkkipaikalla tai joen varrella, löydät sieltä takuuvarmasti juoma-automaatin. Ei muuta kuin euron verran jenejä masiinaan ja kylmä juoma virtaa. Ainoastaan roska-astioiden löytäminen on kuin Graalin maljan metsästystä. Erittäin vaikeaa siis. Oppaatkin käskevät käytännössä kuljettamaan roskat kotiin asti.

Myös olutautomaatteja löytyy.

Mutta miksi kaikki pitää tehdä väärinpäin?? Eikö riitä, että liikenne on vasemmanpuoleinen. Lehdet luetaan takakannesta etukanteen, mutta että bussiin noustaan takaovesta ja poistutaan etuovesta! Suorastaan lukutaidottoman turistin kiusaamista! Lisäksi matka maksetaan poistuessa (ei toimisi Suomessa). Paikallisjunassa olivat lisäksi hauskat penkit, joissa istumasuunnan voi päättää itse nostamalla istuimen selkänojan kumpaan tahansa asentoon. Selkänoja ikään kuin lennähtää istuinosan kummalle tahansa puolelle. Helpottaa myös jos haluaa 4 hengen seurueelle vastakkain istuttavat paikat. Me like, nice!

-Sami

Kallekaan ei ylettäisi näihin paikallisen Esson bensaletkuihin.

Maiko eli harjoitteleva Geiko (tutummin Geisha). Olisin antanut neidin tarjota teet, mutta sen verran kallis tee olisi tullut, että reissumme olisi lyhentynyt puolella.