Jättimäinen Tokio

Tokiossa asuu 36 miljoonaa ihmistä (maailman suurin kaupunki)! Sen voi kyllä helposti uskoa, kun katsoo maisemaa pilvenpiirtäjästä käsin tai ihmettelee Tokion metrokarttaa. Missään ei kuitenkaan ole tarvinnut erityisemmin jonottaa, eikä metrossakaan ole ollut ruuhkaa. Tungosta ei ole nähty. Tosin elämänrytmimme poikkeaa hieman perus-Tokiolaisesta. Välimatkat ovat siis pitkiä. Jos esim. haluat käydä Skytree TV -tornilla, keikkaan menee 3h, jos taas Shibuyassa, toiset 3h. Asuimme kuitenkin aika keskellä Asakusabashissa.

Yksi päivä sujui varsin miehekkäästi elektroniikkaliikkeissä, jotka olivat kokoa XXL. Harmi vaan, kun ei tullut lupia mihinkään hankintoihin. Palasin kuitenkin lapsuudenmuistoihin, joissa äiti tuli keskeyttämään leikkikaluosaston valikoimaan tarkemman perehtymisen jo ensimmäisen tunnin jälkeen toteamalla: "Nyt riittää, nyt lähdetään". Tällä kertaa käskijä oli kuitenkin Hannakaisa. No, eihän lasta saa käskemällä pois lähtemään, vaan tarvittiin tietenkin lahjontaa ja sitä tarjottiin Asahi-oluen muodossa. Tuli sitä vierailtua korkeissa paikoissakin ja lisäksi väisteltyä muita pedestriaaneja mukamas vilkkaassa risteyksessä (Shibuya). Kyllä on ihan yhtä paljon porukkaa Nordenskiöldinkatua ylittämässä HIFKin pelien aikaa, sanon minä.

Tokyo Skytree oikealla ja iso kylä taka-alalla

Miesten taivas. Iso elektroniikkaliike. Ugh, olen puhunut.

Risteys Shibuyassa. Pari tyyppiä mestoilla meidän lisäksi. Perusturremesta (turre = turisti).

Autoton päivä, mallia Shinjuku, Tokio.

Tokyo station.

Lähes kaikkien ravintoloiden edessä on muoviset näyteannokset. Huomaa muoviset esimerkkiolutannokset (kokovaihtoehdot S, M ja L).

Suomifaneja


Lisäksi ei päästy myöskään pitkälle ilman kosketusta kotimaahan, vaikka tultiin näin kauas. Jo toisena päivänä kävi selväksi, että on olemassa selviä syitä sille miksi Japanilaiset haikailevat Suomeen vierailulle. Ensimmäinen ja tärkein syy ovat Muumit. Kuten kuvista näkyy, ne ovat aika kovaa valuuttaa. 

Ravintola Moomin house. Neitokaiset syöttävät Muumia pöydässä.
Muumi-perheen jäsenen voi tilata pöytään ruokailun ajaksi. Huhhuh.

Jonoa ravintolan ovella. Isäntäväki istuu passissa. Emme menneet.

Toinen syy: Bongasimme parhaaseen katseluaikaan TV:ssa matkailuohjelman Suomesta, josta muutamia kuvia alla. Mainittakoon, että aika hyvin kuvaavat meitä suomalaisia.

Että semmoista Suomi-kuvaa. Nice.

Tokio on selvästi kaupunki, jossa on paljon nähtävää, mutta se myös osaa väsyttää matkailijan tehokkaasti. Kaupungista jäi hyvä fiilis, mutta uskoisin, että tulemme viihtymään paremmin tulevissa kohteissamme.

Lisähavainto hotellissamme: Jos peili huurtuu kylpyhuoneessa, asennetaan peiliin lämmitys. Problem solved!

-Sami

Hannakaisan havaintoja tokiolaisista

Neljän päivän aikana näimme ennakko-odotuksia vastaavan näköisen massan ihmisiä (esim. kaikki miehet pukeutuvat tummaan pukuun), joista:

• 1 tummaihoinen
• 1 laitapuolen kulkija
• 0 siirtolaista
• 0 kerjäläistä
• vain kourallinen länsimaisia turisteja
• muutama lapsi
• 1 poljettava(!) rullatuoli

- Hannakaisa