Huoltotauko Helsingissä

Seuraava etappimme olikin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen reilusti pohjoisemmassa. 50 lämpöasteen ero hirvitti hieman aluksi, mutta Helsinki näyttäytyikin meille lumihuntuisena auringonpaisteessa kauniimpana kuin muistimmekaan. Koska vierailimme Helsingissä vain viikon, majoituimme viiden tähden hotelliin Meilahteen. 85m2 huoneisto oli vapaasti käytössämme. Hintaan kuului ilmainen lentokenttäkuljetus, oma talvirenkailla varustettu Audi, sekä ruokailut Pikku-Huopalahden parhaassa kotiruokaravintolassa. Tästä suurkiitos appivanhemmille! Vältyimme siis Prismassa käynniltä, sillä se jos mikä olisi tappanut illuusion lomasta.

Pysähdyksemme ikäviin velvollisuuksin lukeutui Mamman saattaminen viimeiselle matkalle. Hautajaisia vietettiin Varsinais-Suomessa koko suuren suvun ja ystäväjoukon kanssa. Päivä oli tietysti kaikille kamalan raskas, mutta oli lohduttavaa nähdä perhettä ja saatiinpa paljon kiitoksia blogin lukijoilta!

Pyrähdys Helsingissä mahdollisti myös pyykkihuollon sekä matkalaukun sisällön päivittämisen loppureissulle. Paljon tavaraa voitiin jättää poiskin. Vähällä sitä ihminen pärjää, tuli taas todettua. Ehdittiinpä hoitaa kahden firman tilinpäätöksetkin. Lähtöpäivänä mittari näyttikin jo +3 astetta ja kadut peittyivät ruskeaan loskaan, eli oli hyvä aika palata takaisin Aasian lämpöön. Matka Bangkokiin sujuikin sutjakkaasti upouudella Airbus A350:lla.

-Hannakaisa

Käsidesiläisten uusimmat aseet käytössä!

Kotikatu kuutamolla

 

Sami tunnelmoi oman mokkamasterinsa kanssa

Maailman parhaan isän yllätys pojalleen. Kiitos! -Sami

 

Lähtöpäivän kosteaa säätä ja Meilahden melankoliaa

Kalamiehen kylässä Koh Samuilla

Jätimme Bangkokin taaksemme ja löysimme itsemme Koh Samui -saaren pohjoispään Fisherman's Village -nimisestä kalastajakylästä. Pyrähdimme saarelle lyhyellä tunnin mittaisella Bangkok Airwaysin lennolla. Kyseinen lentoyhtiö omistaa myös Samuin ainoan yksityisen lentokentän.  Samui on yksi Thaimaan suosituimmista turistikohteista ja täten pääelinkeinona on sielläkin turismi. Esimerkiksi yhden majatalomme omistaja totesikin osuvasti: "Lentokentällä tuntuu kuin olisi saapunut Disneylandiin". Sen verran turismiin keskittynyt paikka on siis kyseessä.

Koska askelmittarini osoitti meille epätavanomaisen suuria päiväkohtaisia lukemia yli kuukauden mittaisen kaupunkimatkailurupeaman jälkeen, olimme päättäneet, että emme todellakaan tee Samuilla mitään erityistä. Aioimme siis keskittyä matkamme päätavoitteiden täyttämiseen eli rentoutumiseen, syömiseen ja lukemiseen. Tämä teema kestikin hyvin pitkälti koko Samuin visiitin ajan.

Mahdutimme kuitenkin muutaman poikkeaman suunnitelmaamme. Ensimmäinen oli päiväreissu puolentoista tunnin laivamatkan päässä sijaitsevaan Ang Thong National Marine Park -saarirykelmään, jossa pääsimme ihastelemaan kauniita merestä nousevia pikkusaaria ja niiden kauniita hiekkarantapoukamia. Kyseiseen reissuun kuului myös reilun puolen tunnin mittainen mieleenpainuva melontaretki. Maisemat olivat jokseenkin erilaiset verrattuna Kyyveden ja Haukiveden maisemiin. Pääsimmepähän myös samalla testaamaan, että vieläkö se yhteinen tahti löytyy. Olemmehan tuijotelleet toisiamme 24 tuntia 7 päivänä viikossa jo kolmen kuukauden ajan. Ja hyvinhän se rytmi onneksi sieltä löytyi. Samalla reissulla näimme myös muutaman sadan todella jyrkän porrasaskeleen kapuamisen jälkeen pikkusaaren sisään muodostuneen järven, Green lagoonin. Hieno oli lammikko ja sietikin olla, sillä oma reiteni kramppasi sen verran kivasti nousurupeaman jälkeen helteessä, että meinasi tulla äippää ikävä. Emme tarvinneet kristallipalloa kertomaan meille, että illalla olisi kysyntää Kalamiehen Kylän thaihierontayritysten palveluille.

Toinen ekskursiomme suuntautui Samuin päähiekkarannalle, Chawengiin, joka sijaitsee Samuin itärannalla. Ajelimme sinne Songthaew-avolavataksilla ja veikkaan, että anoppini ei olisi antanut lupaa ajoneuvoon nousemiseen, mikäli olisi ollut mukana matkassa. Sivuhuomautuksena ja terveisenä nimeltä mainitsemattomalle osa-aikatullimiehelle, Samuilla käytetään vain ja ainoastaan avolava-autoja ja jopa Hiluxeja! Pääsimme kuitenkin tästä huolimatta hienosti ja suhteellisen turvallisesti perille. Kävelimme rannan puoliksi läpi ja asetuimme pällistelemään auringonottajia turvallisen välimatkan päähän erään resortin anniskeluravintolan istuimiin. Chawengista kertoo paljon se, että hotellimme työntekijäkin totesi sen olevan saaren turhin paikka. Emme itsekään keksineet mitään hyvää sanottavaa kyseisestä paikasta. Merenkäynti oli kova, ranta oli paikoin todella likainen ja ravintolapalvelut olivat surkean näköisiä verrattuna Kalamiehen Kylän paikkoihin. Emme selvästikään kuuluneet joukkoon joten palasimme pian takaisin kotikyläämme.

Itse Fisherman's Village on todella mukava paikka, mikäli kaipaa reilusti vaihtoehtoja ruokailuun sekä kaunista merimaisemaa hyvällä valikoimalla kohtuuhintaisia ja halpojakin hotelleja. Paikka oli kuin meille suunniteltu. Kaikki hotellit ja rantaravintolat mahtuivat yhdelle kilometrin mittaiselle kujalle. Vältyimme siis skootterin eli saaren toisen yleisen ja turvallisuustasoltaan "kyseenalaisen" kulkupelin vuokraamiselta. Ruokapuolella valittavana oli thaimaalaista, intialaista, italialaista, espanjalaista, brittiläistä, amerikkalaista ja ranskalaista keittiötä. Suurimmassa osassa paikoista oli mahdollista syödä avoterassilla tai jopa rannalla merimaisemaa ihaillen. Oluen ja mojiton hintakaan ei päätä huimannut, joten nesteytyskin oli helppoa. Oli aika huippua ottaa aamulla kirja (Lee Kuan Yewn muistelmat) mukaan ja mennä meren äärelle nojatuoliin lueskelemaan. Kolusimmekin valehtelematta yli puolet rannan paikoista läpi kahden viikon aikana. Lisäksi kylässä järjestetään joka perjantai-iltana isot katumarkkinat ja silloin juhlahumu ylsikin aamun pikkutunneille asti.

Majoituimme kolmessa eri paikassa saman edellä mainitun rantakadun varrella. Alla Excel-taulukko paikoista:

Veikkaan että emme tule kuitenkaan palaamaan Samuille ihan heti, vaikka Samui jossain määrin ylittikin matalahkot ennakko-odotuksemme. Jotenkin vertasimme sitä mielessämme koko ajan Baliin, joka oli selvästi meille mieluisampi lomasaari.

-Sami

Lisähuomio: Sukunimemme tuntuu yhdistyvän aasialaisten mielissä voimakkaasti Japanin suuntaan, sillä lähes jokaisessa paikassa meitä on luultu nimemme perusteella nousevan auringon maan kansalaisiksi. Hotelleissa tervetulotoivotuspaperit ovat japaniksi. Yhdessä ravintolassa annoin luottokortin maksuvälineeksi ja palauttajana toiminut eri henkilö ihmetteli, kun missään ei näy japanilaisen näköistä naishenkilöä. Pidin pienen puhuttelun nuorelle miehelle sukunimeni uljaasta, uniikista ja alkuvoimaisesta suomalaisesta luonteesta.

 

Samuin lentokentällä liikutaan possujunilla

Kotikatu Firherman's Villagessa

Varmaan ihan hieno talo, jos vaan näkyisi johtojen takaa

Kissat meni hippaa palmussa

Tässä vaiheessa luulimme vielä että tämä hotelli oli huippulöytö! (aikaa ennen kuin torakat paskoivat Samin laukkuun)

Perjantai-illan night market

Kaikkea kivaa vartaassa

Ei näkynyt aromipesää mutta erikoisveitsiä kylläkin

Avolava sen olla pitää... mutta missä turvavyö?

Chaweng -beach

Touko...

...Pouko

Green lagoon ja jalat hapoilla

Saarella tavattiin uudenlaisia letkuhäntäapinoita! Mistä näitä voi ostaa?

Vaadittiin pasta bolognese, salamipitsa ja 250g sisäfile pohjille, ennen kuin Sami tilasi gluteenittoman vegerullan lounaaksi ja juomaksi detox smoothie!!!

Betoninen Bangkok

Matkamme jatkui Singaporesta Siaminlahden ylitse Thai Airwaysin kuljettamana Bangkokiin. Thai Airwaysin kalustosta sattui kohdallemme vanha kunnon jumbojetti, jolla oli kokoa ja näköä nimensä vastineeksi. Tuntui jotenkin huvittavalta lentää reilu tunnin lento jumbolla. Tutkintonimikkeeni velvoittamana lensimme kuitenkin ekonomiluokassa emmekä päässeet vierailemaan yläkerran paremmassa kabiiniluokassa. Palvelu pelasi kuitenkin myös sikaosastolla ja pääsimme ravittuina ja juotettuina perille Bangkokiin täysin ajallaan. Tuo ajallaan oleminen muuten korostuu positiivisena asiana, sillä tämä oli ensimmäinen ajallaan lähtenyt lento koko reissullamme. Ja vaikka osasin hieman odottaa positiivista lentokokemusta, pääsi Thai Airwaysin palvelun laatu ja nopeus silti yllättämään positiivisesti.

Itse olin käynyt Bangkokissa reilut kymmenen vuotta sitten ja tokihan siinä ajassa oli saatu näkyviä muutoksia aikaan kaupunkikuvaan. Esimerkiksi suora junayhteys lentokentältä keskustaan oli rakennettu viime käyntini jälkeen, helpottaen ja nopeuttaen huomattavasti keskustaan siirtymistä. Vältyimme siis perinteiseltä Bangkokin taksikusetuksen riskiltä tehokkaasti, sillä olimme valinneet hotellin hyvien julkisten yhteyksien varrelta.

Hotellimme oli keskustan laitamilla monorail-tyyppisen skytrain-junaradan äärellä. Tämä helpotti liikkumistamme huomattavasti. Silmiinpistävä muutos kymmenen vuoden takaiseen verrattuna oli lukuisten uusien megakauppakeskusten ilmestyminen ydinkeskustaan. Lisäksi siisteys oli saavuttanut kaupungissa hieman paremman tason, mutta haju oli valitettavasti ennallaan. Aasian maiden yleinen elintason kehitys 2000-luvulla oli siis täälläkin toiminut edukseen. Aina välillä vastaan tuli kuitenkin joku selkeästi pidempään tyhjillään ollut rakennus ja oma veikkaukseni on, että finanssikriisi on tehokkaasti katkaissut kehityksen lainarahoituksen kadottua ja projektit ovat jääneet tästä syystä kesken.

Aloimme olla aika puhki reilun kuukauden mittaisesta kaupunkimatkailurupeamasta (Saigon, Kuala Lumpur ja Singapore yhteen putkeen) mutta vielä piti riittää puhtia erääseen sisustusalan operaatioon. Bangkokissa pitää nimittäin päämajaansa toisen maailmansodan jälkeen koko maan silkkiteollisuuden kukoistukseen nostanut maailmankuulu Jim Thompson Thai Silk Company, joka tuottaa silkkikankaita vaatteisiin ja sisustustarpeisiin. Tiedossa oli siis vierailu Malesian viidakkoon mystisesti vuonna 1967 kadonneen firman perustaja Jim Thompsonin museoituun kotitaloon, joka on yksi Bangkokin merkittävimmistä nähtävyyksistä. Talo on itse asiassa 6 rakennusta, jotka on tuotu eri puolilta Thaimaata ja edustavat perinteistä thaimaalaista rakennustyyliä. Mikä hauskinta, kotimuseo sijaitsee ihan ydinkeskustassa luksuskauppakeskusten vieressä. Silti kun saapuu paikalle, ei tunnu yhtään siltä että olisi kaupungin ydinkeskustassa. Jim oli syntyperältään amerikkalainen mutta alkoi toisen maailmansodan jälkeen fanittamaan Thaimaata niin paljon, että elvytti silkkiteollisuuden ja keräsi ennen katoamistaan paljon todella vanhoja Thaimaalaisia taideteoksia, astioita ja patsaita. Näitä sitten pällistelimme reilun tunnin kiertokäynnillä kotimuseossa. Paikka on todellakin käymisen väärti. Seurassani ollut sisustussuunnittelijakin tuntui arvostavan paikan luonnetta. 

Hannakaisa oli myös selvittänyt, että tottahan toki Jimillä oli myös tehtaanmyymälä ja tästä syystä sainkin toimeksiannon selvittää reitin hotellilta kyseiseen myymälään. Tällä kertaa en itse saanut adrenaliinipiikkiä asiasta, mutta yritin samaistua parhaani mukaan. Olihan minulla vielä tuoreessa muistissa eräs matkapuhelimen hankintamatka. Kiidimme skytrain-kyydillä myymälää lähinnä olevalle asemalle ja löysimme paikan vaivatta pienen kävelyn jälkeen. Kun huomasin, että myymälä oli viisikerroksinen ja kooltaan isohko, en voinut muuta kuin huokaista, mutta päätin sinnitellä mukana silkin hipelöinnissä. Onnekseni ylimmässä kerroksesta, josta aloitimme tunnustelut, löytyi mielijuomani myyntioikeuksilla varustettu ravintola. Olin pelastunut. Alkuperäistä ahdistustani oli myös hieman lisännyt tilaus, jonka olimme saaneet vanhemmiltani kotopuolesta. Luontaisesta kovuudestani ja intellektistäni huolimatta olin hieman epävarma värisilmästäni ja päätin tästä syystä delegoida valinnat Hannakaisalle. Puolen päivän rättirupeama saatiin kuin saatiinkin päätökseen ja siirryimme tyytyväisinä nauttimaan tunnin jalkahieronnasta hotellimme lähellä sijaitsevaan lähihieromoon.

Koska olimme Thaimaan pääkallopaikalla vain kolme päivää, emme juurikaan ehtineet nähdä muita nähtävyyksiä. Tosin olimme päättäneet muutenkin vältellä temppeleiden kiertelyä koko matkalla, joten omasta mielestämme emme menettäneet mitään. Bangkok on kuitenkin suurkaupunki, josta löytynee kohtuullisella vaivalla huvituksia monille. Silti meille tuli fiilis, että kaupunki on kuitenkin nopeasti nähty. Mainitsemisen arvoista on myös se, että näimme Bangkokissa eniten suomalaisia mihinkään aikaisempaan kohteeseen verrattuna. Monet todennäköisesti tsekkaavat Bangkokin pikaisesti matkalla varsinaiseen Thaimaan lomakohteeseensa. Mekin jatkoimme matkaamme Koh Samuin suuntaan.

-Sami

Muhku kone

Skytrain-linja. Junien aikataulua ei vaivannut turha tiheys mutta homma toimi muuten hyvin.

Betoniestetiikkaa. Hannakaisalla taisi tulla vähän ikävä Kouvolaan.

Ei menisi tämä väri-iloittelu läpi Helsingin julkisivulautakunnassa.

Esimerkki kehityskohteesta, joka odotaa toteuttajaansa tai rahoitusta. Sähköstä ei pitäisi olla pulaa johtojen määrästä päätellen.

Jätteenpolttolaitosta odotellen

Hypisteltävää Jim Thompson Thai Silk Companyn tehtaanmyymälässä (5.krs)

Valitettavasti kuvaaminen oli kielletty sisällä museossa, joten kannattaa käydä itse katsomassa mitä taloista löytyy.

Sivistynyt Singapore

Lienee käynyt jo selväksi, että Singapore on suosikkikaupunkimme. Ainakin matkailunäkökulmasta voin sanoa, että tämä on edistynein maa, jossa olen vieraillut. Tämä on myös ainut Aasian maa, jossa voisin hyvin kuvitella asuvani. Tässä vähän hehkutusta ja perusteluja, miksi me tätä paikkaa niin fanitamme.

Singapore 5,4 miljoonan asukkaan kaupunkivaltio, suhteellisen nuori ja kokenut todellisen kasvun ihmeen. Maata hallitsi 40 vuotta "hyvis diktaattori", pääministeri Lee Kuan Yew, paikallinen Kekkonen, joka laittoi homman rokkaamaan. (Sami lukee tällä hetkellä elämänkertaa hänestä). Ensimmäisenä kaupungista tulee mieleen vaivaton liikkuminen. Automaattimetroverkosto on laaja, helppokäyttöinen ja toimiva. Paino sanalla toimiva! Toisena kauppakeskukset. Kärjistäen sanottuna, jokaisella metroasemalla on toinen toistaan isompi tai upeampi kauppakeskus. Eli täällä shoppailu on tehty helpoksi. Kaupungin vauraus perustuukin kaupankäyntiin. Tämä on myös maailman suurin rahtilaivojen bunkraus satama. Singaporessa syödään ulkona. Edullisimmat annokset löytyvät Hawker centereistä, (katukeittiöiden keskittymä). Kauppakeskuksista löytyvät take away -kerrokset sekä food courtit, eli ravintolamaailmat. Ja varmasti on kaikki maailman keittiöt edustettuna. Plus ravintolat, joita on turha yksilöidä, koska määrä on julmetun iso (Trip Advisorissa 8500 kpl), vaihtuvuus on suuri ja laatu keskimäärin todella korkea. Kaikille on kaikkea. Eikä ole muuten mitään typerää tippikulttuuria. Roskaamisongelmaa ei ole, roskat laitetaan roskakoriin ja tupakan tumpit viedään kiltisti mukana. Jos ei hommat luonnistu, niin sääntöjen rikkomisesta seuraa sakkoa.

Lista jatkuu... Hanavesi on juotavaa! Täällä puhutaan englantia! Julkiset vessat! Vessoja on joka paikassa, ne on huippusiistejä, eivätkä tietenkään maksa mitään. Kerjäläisiä, juoppoja, kodittomia ei ole, tai sitten ne on kärrätty johonkin turistin näkymättömiin. Singaporelainen ei maleksi, niin kuin malesialaiset, eikä rynni niinkuin kiinalaiset. Singaporelainen osaa jonottaa ja ottaa muut huomioon. Työttömyysprosentti on 2% ja Singapore onkin yksi maailman vauraimmista maista, elintaso on korkea.

Singaporelaiset ovat selvästi myös esteetikkoja. Rakennukset, hotellit, ravintolat, kahvilat ja myymälät ovat kaikki jollain tapaa mietittyjä. Täällä yhdistyvät länsimäiset sekä aasialaiset rakennus- ja sisustustyylit. Välillä vähän surrealistista ja futuristista, mutta pidän tätä kaikin puolin tyylikkäänä kaupunkina!

Tässä vielä meidän TOP20, itselle muistiin sekä vinkiksi muille matkaajille.

Parhaita mestoja:

• Marina Bay Sands - miljardeja euroja maksanut 2010 avattu hotellikompleksi. Jos ei ole varaa yöpyä, ihmettely on ilmaista ja aina voi käydä vaikka vaan drinkillä.
• Gardens by the Bay - iso rakennettu viheralue kaupungin eteläkärjessä.
• Sentosa - iso keinotekoinen viihdesaari huvipuistoineen, biitseineen + universal studio. Palvelee ehkä paremmin lapsiperheitä.
• Night safari - eläintarha, johon mennään pimeällä.
• Arab Quarter - designputiikkien, pikkukahviloiden ja -ravintoloiden alue.

Hawker Centerit:

• Maxwell Road Food Centre - tunnetuin, helposti lähestyttävä hawker center.
• Lau Pa Sat (Telok Ayer) - siistein ja "kallein".
• Chinatown Complex Food Centre - ei niin tyylikäs mutta todella hyvää ruokaa ja alakerrasta vaatteita yms.

Ravintola-alueet:

• Robertson Quay - laadukkaita ravintoloita.
• Clarke Quay - ravintolat ja baarit sekaisin, hieno jokiranta, bilekeskus.
• Boat Quay - baareja ja ravintoloita enemmän turisteille.
• Chijmes - laadukkaita ravintoloita upeassa miljöössä.
• Chinatown - tunnelmalliset rauhalliset pikkukadut täynnä ravintoloita ja baareja.

Majoituskapasiteettia löytyy ja hotelleja piisaa. Tosin huoneet ovat keskimäärin todella pieniä. Kannattaa valita hotelli jonkun metroaseman lähettyviltä, niin silloin on kaupunki helposti hanskattavissa.

-Hannakaisa

Marina Bay Sandsin kuuluisa infinity-allas (kuva 2012 reissultamme)

Gardens by the Bay (kuva 2014 reissultamme)

Forest Dome (kuva 2014 reissultamme)

National museum

Lau Pa Sat -hawker center

Luontopolku Singaporen tyyliin

Little Indiassa

Chinatownissa

Singaporen cappuja, norsu lienee tahaton?

Vaatimaton kattokruunu