perjantai 4. joulukuuta 2015

Seesteinen Seminyak

Ubudin hyttysten syöttinä olemisen jälkeen siirryimme tunnin kestävällä taksikyydillä toiseen tuttuun paikkaan Balilla. Kyseessä oli jo häämatkaltamme tuttu Seminyakin alue Balin länsirannikolla. Alueella sijaitsee useita luksushotelleja rantabaareineen, erittäin hyviä ravintoloita sekä tunnettu Potato Head -rantaklubi. Seminyak on kuitenkin paljon rauhallisempi verrattuna esim. Kutan ydinalueeseen, joka on turistinuorison suosima bilealue etelään Seminyakista. Tiesimme siis viihtyvämme hyvin.

Olimme ottaneet kohtuuhintaisen majoituksen hieman vanhemmasta hotellista Jalan Petitengetin varrelta. Hotellin ominaisuuksista tärkein oli sen sijainti W-hotellin (lue: luksusranta- ja pihviravintoloiden) ja Potato Headin (lue:luksusrantabaarin) lähellä. Tarkoituksena oli siis säästää majoituksessa ja käyttää suurempi osa päiväbudjetista herkutteluun. Ja näin totisesti teimmekin, sillä W-hotellin loistavien ruokailumahdollisuuksien lisäksi kävimme syömässä useissa hyvälaatuisissa ja Suomen hintatasoon verrattuna huokeissa paikoissa joka päivä. Auringonlaskun seuraaminen oli myös agendallamme useina päivinä. Samoilla nurkilla sijaitsi myös muutamia terveyskahviloita, joista sai aivan mahtavia hedelmäsmoothieita ja -juomia sekä terveellistä "superfood"-ruokaa. Näitä paikkoja hyödynsimme, kun halusimme hakea vastapainoa raskaammille herkkusapuskoille. On selvää, että siinä missä Ubudin seutu edustaa enemmän perinteistä Balia, Seminyak palvelee vaativia turisteja maailman uusimpia trendejä seuraten. Sisustussuunnittelijan näkökulmastakin ravintolat ja kahvilat olivat kuulemma aallon harjalla.

Foodie-huomiona todettakoon, että muutamat paremmat Seminyakin ravintolat tuntuivat merkitsevän naudanliha-annokset wagyu-nimikkeellä, joka on japania ja tarkoittaa japanilaista nautaa, josta saadaan erittäin rasvaista ja tasaisesti marmoroitunutta laadukasta lihaa. Ollessaan oikeasti wagyu-lihaa, kyseisten ruoka-annosten tilaaminen rokottaa myös ikävästi kukkaroa. Monet saattavatkin tuntea kuuluisan Kobe-lihan, joka on yksi wagyu nimikkeen alle menevistä lihakarjaroduista. Veikkaan, että monessa Balin paikassa kyseessä oli vähemmän autenttinen wagyu-liha, mutta oli hauskaa huomata kuinka nimike oli otettu aktiivisesti käyttöön puhtaasti markkinoinnillisessa hengessä. No, kävimme kuitenkin syömässä 7.asteen marmoriluokituksen saanutta ja uskoaksemme aitoa wagyuta alueen parhaassa liharavintolassa. Menun sijasta ruoka-annoksen liha valittiin tarjoilijan pöytään kantamasta lihatarjottimesta, jolla olivat raakana kaikki listalta löytyvät lihat. Eli käytännössä 12 kappaletta 250-750 gramman painoisia erilaisia pihvejä. On pakko todeta, että kyseessä olivat parhaat pihvit, joita olemme ikinä syöneet. (Appiukon hirvipihvit kuuluvat eri kansallisruokien kategoriaan eli niitä ei lasketa tässä). Mielessä kävi, että näinköhän wagyusta tulee seuraava pulled pork -tyyppinen trendi Suomeenkin.

Lisäksi pääsin sunnuntaibrunssilla todistamaan aitiopaikalta pientä ihmettä. Hannakaisa suostui mittavien houkuttelujen jälkeen maistamaan ostereita. Tilanne oli kuin Madventures-ohjelman Mad cook -kuvauksista. En tiennyt, että ihmisen kasvoista löytyy niin useita pelko- ja kuvotusilmeitä kuin mitä pääsin todistamaan matkakumppanin kasvoilta tapahtuman edetessä. Mukaillakseni muinaisia egyptiläisiä, Hannakaisa ei peloistaan huolimatta siirtynyt lännen maahan vaan selvisi kokemuksesta hengissä.

Nautimme siis tyylillemme ominaisesti Balin antimista kuukauden ajan ja lähdimme jatkamaan matkaamme jopa Suomeakin sulkeutuneempaan ja sosialistisempaan maahan eli Vietnamiin. Vietnamissa lienee kuitenkin hyvä meininki, koska siellä ei kuulemma pääsihteeri vatuloi, eikä politbyroo valehtele ja porukka päättää. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa blogipäivityksessä.

-Sami (paikalliset lausuvat nimen Mister Boss)

p.s. Syvällisin filosofinen toteamus, jonka saimme Balilla tuotettua huolimatta siitä, että luimme sekä Sinuhe egyptiläisen että Sodan ja Rauhan: "Mojito ilman rommia on mojito ilman rommia". Mitä ylipäätään oikein ajattelimmekaan juomaa tilatessa, sen jumalat yksin tietävät.











 

4 kommenttia:

  1. Kiitos varsin valaisevasta kertomuksesta ja johdattamisesta häränlihan saloihin! Ei paljon puutu ettenkö vaihtaisi HK:n Sinisen kevytlenkin kokolihaan. Vitsi, vitsi! No en kuitenkaan vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei meidän ruokavaliossa tunneta KEVYTlenkkejä! Keveys on sallittua vain liikuntaharrasteissa.

      Poista
  2. Heips, olen taas ihastunut noihin teidän kuviin. Kahvikuppi, jossa joku viiksekäs olio iskee silmää; hennooko sitä edes juoda! Hyvää Itsenäisyyspäivää toivottaa Leila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Balilla osataan cappucino-taide! Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

      Poista