Historiaa huokuva Hoi An

Fiilis käy helposti tunteikkaaksi, kun kuuntelee illalla AC/DC:n Jailbreakia, syö tulista vietnamilaista ruokaa, juo ranskalaista viiniä ja katsoo tulvan takia vastapäisen talon räystäällä pakoon juoksevaa kissan kokoista rottaa UNESCOn maailmanperintökohteeksi nimetyssä useita eri aasialaisia ja eurooppalaisia rakennustyylejä yhdistävässä sykähdyttävässä Hoi Anin vanhassakaupungissa.

Tämä idyllinen satojen vuosien takaa kaupankäyntipaikkana tunnetuksi tullut yli sadantuhannen asukkaan (maalais)kylä osoittautui meille mieluiseksi paikaksi. Majoituimme kylän reunamille noin kolmen kilometrin päähän vanhasta kaupungista. Majatalomme oli hieman kalliimpi kuin mitä Balilla, mutta tunsimme myös saavamme vastinetta rahoillemme, sillä hotellilla oli mm. minibussi, joka ajoi hotellin, kylän ja merenrannan väliä tihein aikavälein joka päivä. Lisäksi majapaikkamme lainasi polkupyöriä, joilla tutustuimmekin lähialueen riisipeltoihin ja muihin näköaloihin. Myös hotellin uima-altaalta ja baarista avautuivat kauniit näkymät riisipelloille, joilla tallustelivat kurjet ja vesipuhvelit. Jouduimme taas kiittämään ylijumala Tripadvisoria, joka taas suojeli meitä tehdessämme hotellivalintaamme. Pienenä miinuksena meidän mielestämme hotelli olisi kuitenkin voinut miettiä ravintolansa musiikkisoittolistaa vähän tarkemmin ennen kuin laittoivat sinne peräkanaa soimaan Vivaldia, Lambadaa ja Kulkusia. Tunsimme olomme kuitenkin erittäin kotoisaksi sillä jälleen kerran hotellin naapurissa asui kukko kanoineen. Tämä ystävällinen siipikarjan päällysmies herättelikin meitä iloisella kiekaisullaan joka aamu siihen kuuluisaan kukonlaulun aikaan.

Hannakaisa oli etukäteen selvittänyt Hoi Anin toimialarakennetta ja kävi ilmi, että kylässä on tarjolla joitakin vaatetusalan palveluita eli räätäliliikkeitä. Tarkemmin niitä lienee ainakin noin 200 kappaletta, mutta menin hieman laskuissa sekaisin ja täysi varmuus lukumäärästä jäi saavuttamatta. Niitä oli kuitenkin paljon, sen verran lienee turvallista sanoa. Kaivoimme siis matka-arkustamme esiin Hannakaisan Suomesta asti mukana raahaaman välikauden villapäällystakin, jonka Hannakaisa aikoi kopioituttaa paikallisen Arman Alizadin toimesta kokoisekseen. Otimme mallitakin mukaan suositulle räätälille, valitsimme ulkokankaan, sisävuoren kankaan ja nopean mittanauhan heiluttelun jälkeen Hannakaisalta kysyttiin haluaako hän koesovituksen samaksi illaksi vai miten kiire meillä on. Päätimme säästää räätäliliikkeen omistajan ruoskaa ja annoimme ompelijaparoille aikaa seuraavaan päivään. Seuraavan päivänä Hannakaisa koesovitti takin ja päätti teettää siihen vielä pienet korjaukset ja neljän tunnin jälkeen koesovituksesta takki oli valmis viimeiseen sovitukseen. Kun maksu oli suoritettu, räätäliliike kyseli hotellimme tiedot takin kotiintoimitusta varten. Takki saapuikin illalla hotellille kauniisti paketoituna matkaa varten ja koko homma oli siis hoidettu kahdessa päivässä vieden kokonaisuudessaan vain 1.5 tuntia arvokasta matkailuvapaa-aikaamme.

Kulinaristisesti Hoi An ei tarjonnut yhtä ravintolaa lukuun ottamatta mitään huikeita makuelämyksiä mutta huonoksi ruokaa ei voi sanoa. Yksinkertaisia makuja leimasivat reilu valkosipulin ja chilin käyttö, mutta esimerkiksi suolaa ja pippuria sai ruoasta etsiä. Ranskalaisten ja amerikkalaisten vaikutus oli selvästi havaittavissa ruoassa ja muutoinkin. Kyseiset kansallisuudet olivat nimittäin erittäin hyvin edustettuina myös turistiosastolla. Liekö sotaseikkailuilla osuutta asiaan? Näinköhän jonain päivänä amerikkalaiset turistit notkuvat Irakissa ja Afganistanissa miettien esi-isiensä tekemisiä samoilla nurkilla aiemmin (toim.huom. tämä ei ole mikään kirkasotsainen kannanotto kyseisten maiden toimien puolesta eikä niitä vastaan)? Murkinapuolella Vietnamin ehdoton etu on kuitenkin edullisuus ja esimerkiksi vietnamilaisen täytetyn patongin käypä hinta katumarkkinoilla on n. 70-80 eurosenttiä. Tasalaatuisen lager/pilsner-oluen saa imaista hampaansa koloon 1-1.5 euron hintaan.

Koska kirjoittelen tätä blogia vielä täältä paikan päältä, en tohdi syventyä pohdiskelemaan tässä avoimesti Vietnamin hallintojärjestelmän erityispiirteitä mutta sanottakoon, että jo ensimmäinen taksikuski päätti avautua oikein huolella hänen havaitsemistaan järjestelmän epätäydellisyyksistä. Kävimme matkan aikana läpi koulutusjärjestelmää, hallinnon väärinkäytöksiä, yksityisen sektorin ahdinkoa suhteessa julkiseen jne. Mitä tästä opimme. Emme välttämättä mitään mutta sen voin sanoa, että taksimatka on mielestäni yksi helpoimpia tapoja saada sormet kansakunnan henkiselle pulssille ja selvää vatulointia on siis Vietnamissakin. Haastaan kaikkia kokeilemaan tätä taksikuskin kanssa keskustelua myös Suomessa sillä se voi todella panna miettimään asioita uudelta kantilta. Jotain positiivista on kuitenkin Vietnamin järjestelmästä sanottava sillä iloksememe posti oli auki täällä myös sunnuntaina.

Liikenneteknisenä lisähuomiona on mahdotonta olla kirjoittamatta skootterin ylivoimaisuudesta kuljetusvälineenä näillä leveysasteilla. Oli sitten kyseessä liikkuva hedelmämyyntitiski vaakoineen, sementtikuorman kuljetus tai nelihenkisen perheen siirtyminen illan huvituksiin, on tämä kaikki mahdollista hoitaa yhdellä ainoalla skootterilla. Autot ovat itse asiassa harvinaisuuksia Hoi Anissa, koska kaikki liikkuminen ja jopa tavaraliikenne hoituu noilla pärinämasiinoilla. Sadekelikään ei ole ongelma, koska sitten vain heitetään niin iso sadeviitta päälle, että käytännössä koko perhe mahtuu sen alle. Olen kuitenkin vielä täysin pihalla paikallisista ajoneuvon kuljettamisen säännöistä ja etenkin risteyskäyttäytymisestä, sillä mitään selkeitä väistämissääntöjä täällä ei tunnu olevan. Ajolinjat ovat mallia suorin reitti paras reitti. Eli kilpa-autoilusta tutut mutkat suoriksi leikkaavat ajolinjat ovat sallittuja. Välillä ajetaan väärää puolta tietä ja niin edelleen. Selittäisin paremmin, jos vain ymmärtäisin mutta toistaiseksi liikenne tuntuu täysin kaoottiselta. Täältä puuttuu kuitenkin selvästi suomalainen verenhimoinen liikenneraivo eli kaikki välttävät taidokkaasti törmäämistä ja hidastavat tarvittaessa hyvissä ajoin pysähdyksiin asti kunnes liike on taas mahdollista.

Seuraavaksi matkavuorossa on Saigon, eikun Ho Chi Minh, ja siellä pääsemmekin tutustumaan Vietnamilaisen suurkaupungin liikennekulttuuriin. On syytä lisätä, että kaikki Hoi Anilaiset ovat sanoneet seuraavaa kuulessaan, että menemme Ho Chi Minhiin: "Aah, very busy, not nice, Hoi An nicer". Tuntuu siis täälläkin pätevän vanha totuus, eli oma maa mansikka, muu maa mustikka.

-Sami

Paikalliset kalastusalukset

Banskua pukkaa!

Haustausmaa riisipellon kupeessa, lisäksi lehmät laidunsi hautojen välissä

Paikallinen parturi-kampaamo

Japanilainen silta 1590-luvulta

Trooppinen sade kesti taukoamatta 2 vuorokautta

Sähköistä tunnelmaa!