Ubudin apinat

Käsidesin taika kesti tasan 30 päivää. Ei auttanut maitohappobakteerien tunnollinen tankkauskaan, kun turistiripuli iski ja lamaannutti allekirjoittaneen kolmeksi päiväksi. Eli sellaiset tuliaiset Gililtä. Kaiken kukkuraksi olimme tälle etapille buukanneet budjettimajoituksen (23€/yö, kerron myöh. miksi), jonka WC-fasiliteetit olivat ammoisilta ajoilta. Voisin jakaa kuvan hyyskästämme, mutta niin rumaa kuvaa en tässä blogissa halua julkaista. Kollegat tosin saisi varmaan hyvät naurut tai sympatiaitkut ns. verhosta. Kotiuduimme kuitenkin oikein mukavasti ja nautimme "paikallaan olosta", kun ei tarvinnut kymmeneen päivään pakata laukkuja.

Paluumatkasta Gililtä takaisin Balin Ubudiin täytyy vielä mainita, sanoisinko suorastaan, tähän astisen matkan kohokohta. Olimme nimittäin niin onnekkaita, että näimme delfiiniparven, joka hyppi veneen nostattamissa sivuaalloissa kuin elokuvassa tai luontodokumentissa konsanaan. On se vaan niin iloisen ja hienon näköinen eläin! Kaikki me, jotka olimme hereillä, huokaistiin yhteen ääneen VAU! Loppumatka sujui hymy huulilla.

Ubud oli meille ennestään tuttu kylä häämatkaltamme. Ubud sijaitsee keskemmällä saarta ja on vanha perinteisen balilaisen kulttuurin keskus. Nykyään minusta kyllä yhtä lailla turismin tarpeisiin rakennettu, kuten kaikki muutkin paikat, joissa olemme täällä vierailleet. Ubudin nähtävyyksiä ovat riisipellot ja Monkey Forest -apinapuisto. Tänne tullaan myös joogaamaan ja henkistymään. Meille tämä on ensisijaisesti (Singaporen lisäksi) kulinarististen kokemusten mekka. Tämän takia nimenomaan halusimme pyhittää päiväbudjetista reilusti ruokailulle ja vähemmän majoitukselle. On nimittäin näppärää säästää majapaikassa ja investoida hieman enemmän esimerkiksi luksushotellien ja parempien ravintoloiden herkkuihin. Luksusravintoloidenkaan hinnat eivät täällä karkaa käsistä, esimerkiksi söimme Komanekassa herkkulounaan juomineen yht. 45€:lla.

Majapaikkamme Kampung Ubud osoittautuikin oikein mukavaksi paikaksi sitten, kun aloimme viettää aikaa uima-altaalla sekä saunoen eikä enää siellä huussin puolella. Aivan, ei mikään turha mesta, sillä olemme tosiaan joka päivä saunoneet oikeassa suomalaisessa saunassa! Sami tietysti selvitti mistä tämä Sanspa -merkkinen sauna on peräisin ja tuli siihen tulokseen, että kiinalainen on sen kuusipaneelista rakentanut. Eli ei löytynyt virallisia suomiviitteitä, mutta tunnelma oli aidon kotoisa.

Low-season näkyy täälläkin ravintoloissa ja kadun varret ovat täynnä palveluntarjoajia, miehiä rivissä jotka huutavat meille "taxi, taxi, transport, maybe tomorrow?" sekä naisia, jotka huutavat "massage, massage"! Näitä ja skoottereita väistellessä saa lisäksi olla tarkkana mihin astuu sillä puoli metriä leveät jalkakäytävät ovat miinoitettu onkaloilla ja uhrilahja-tuokkosilla. Kadut ovatkin ehkä se heikoin lenkki täällä. Hotellilla riitti kyllä asukkaita ja joka aamu käytiinkin armoton kisa aurinkotuoleista. Taitavimmat kisaajat ottivat tavakseen nauttia aamupalan altaan vierellä ja siitä olikin näppärä heittää pyyhe ja muut romut aurinkotuolille varauksen merkiksi. Tämän jälkeen tuoli olikin yleensä varattu iltapäivään klo 16 asti, oli siinä ketään makaamassa tai ei.

Saimme sunnuntaiaamuna myös todistaa jotain mystistä jumaltenpalvelusta hotellin ulkoilma-alttarilla, joka sijaitsee aivan uima-altaan vieressä. Saavuimme tapahtumaan asiaankuluvasti pukeutuneina, eli uima-asuissa. Mitään ennakkotietoa tapahtumasta/yksityistilaisuudesta ei oltu annettu...

Jottei olomme kuulostaisi pelkältä autuaalta oleskelulta, niin päiviä rytmitti Ubudissa myös milloin sähkökatko, vesikatko, sisiliskojahti matkalaukun syövereissä tai tappelu alitehoisen ilmastointilaitteen kanssa. Ja itikoita piisasi!!

-Hannakaisa

Majapaikkamme Kampung Ubud Hotel & Spa

Residenssimme yläkerrassa

Virkistäytymisalue (=Spa)

Salainen agentti testaamassa saunaosastoa

Tuokkosia (uhrilahjoja) on ripoteltu jokapuolelle kylässä

Väsynyt matkustaja takki turvavyönä

Warung Cafe & Bakeryn herkkuja

Komaneka at Bisma eli lounasravintolamme näkymät

Reijo tykkää imeskellä puunlehteä miettiessään elämän tarkoitusta

Vilpertti tarkistaa sierainkätköt herkkujen varalta

Jano se on meillä apinoillakin. Ensin purraan pohjaan reikä ja sitten asetutaan mukavasti nautiskelemaan juomasta.

Varaäiti syöttää

Tuttipullosta tuli kallein aarre

Eino huuli pyöreänä. Vanhemmat pesupuuhissa taustalla.

"Pitiköhän mulla olla joku tapaaminen?", Jaakko miettii

Risto on tottunut ottamaan iisisti turisteista huolimatta

Unto on erakko, hän syö aina yksin

Pertti on putki-insinööri