Hikinen Ho Chi Minh City

Hoi Anista lensimme näppärästi VietJet Air -halpalentoyhtiöllä Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin. Maan sisäiset lennot ovat helpoin ja edullinen tapa liikkua, koska maantie- ja junaliikenne on aika kehittymätöntä heikon infrastruktuurin takia. Toki sen verran lisäsäätöä tarvittiin, että meidän piti ostaa alkuperäisen JetStarin lennon tilalle uudet liput VietJetiltä, kun JestStar ilmoitti kahta päivää ennen, että alkuperäinen lento on kokonaan peruttu. Syy ei meille ikinä selvinnyt, mutta ihme että palauttivat sentään rahat meille.

Herra Ho Chi Minhin kaupungista ei ollut muuta ennakkotietoa kuin kaoottinen liikenne. Se siitä myös jäi päällimmäisenä mieleen. Kun ei ole julkista liikennettä, kärjistetysti jokaisella 8 miljoonalla asukkaalla pitää olla oma skootteri. Liikkuminen turistille on siis vaikeaa. Jalkakäytäviä kaupungissa on, mutta ne ovat käytännössä skoottereiden parkkipaikkoja, ja jos tiellä ei mahdu ajamaan, skootterit siirtyvät jalkakäytävälle ajamaan. Suojateitäkin nähtiin, mutta niillä ei ole merkistystä, koska liikennevalot ei ilmeisesti koske suoraan ajavia. Liikenne ei pysähdy koskaan ja olemme tulleet siihen tulokseen että ainut sääntö on, että takaatuleva väistää. Mielenkiintoista kontrastia kaupunkiin luo myös Ranskan siirtomaa aikainen arkkitehtuuri, joka yhdistyy ei niin kauniiseen neuvostoarkkitehtuuriin.

Turistille kaupungissa ei ole paljon nähtävää. Suosituin vierailukohde lienee sotamuseo, jossa mekin kävimme itseämme masentamassa. Sodan kauhut tuntuvat vielä pahemmilta, kun sodan päättymisestä on vain 40 vuotta, ja kun näet kaduilla näkee kerjäämässä amerikkalaisten Agent Orange -kasvimyrkylle altistuneita ja sen johdosta epämuodostuneita ihmisiä.

Vietnam on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja monitahoinen maa. Onneksi vierailimme sekä maaseudulla että kaupungissa. Tuntui kuin olisimme päässeet nostalgiamatkalle menneille vuosikymmenille. Suosituksena sanoisin, että jos haluaa päästä helpolla, nauttia kauniista luonnosta, niin kannattaa valita rantaresortti. Jos taas nimenomaan ei halua turistikohteeseen, niin silloinkin kannattaa matkustaa Vietnamiin, ja varmasti löytyy alkuperäistä meininkiä. Kolme päivää Ho Chi Minhissä riitti meille mainiosti, sen verran hikistä hellettä piteli. Tosin kyseessä saattoi kyllä olla tuskan hikikin.  

P.S. Tulipa vastaan jälleen uusi suussa sulava naudanliharuoka. Kyseessä oli, sijaintimme huomioon ottaen yllättävä kyllä, Texasista kotoisin oleva beef brisket. Tämä hitaasti kypsytetty, grillattu sekä savustettu rasvainen eturintaleike bbq-kastikkeella vei Samin kielen mennessään. Kyllä taas todettiin, että matkailu tuottaa kulinaristille yllätyksiä, mihin tahansa sitten matkustaakin.

-Hannakaisa