Käsidesi-travels: Matalalentoa Melbournessa

Matkaväsymys. On. Todellisuutta. Saavuimme Melbourneen selvästi uupuneina matkajärjestelyjen aiheuttamasta jatkuvasta paineesta. Pedantti luonne edellyttää tavallista tiukempaa ennakkovalmistelua matkan suunnittelussa, mutta näin pitkällä matkalla on pakko tehdä paljon kompromisseja ja hyväksyä se, että kaikkea ei vain aina ehdi selvittää kunnolla etukäteen. Jotain suunnitteluväsymyksestä kertoo myös se, että varasimme kaikki tulevan kahden viikon mittaisen Uuden-Seelannin pysähdyksen sisäiset lennot (3 kpl), autovuokraukset, aktiviteetit, majoitukset ja lauttamatkat yhden Melbourne-päivän aikana.

Pientä piristystä väsymykseen tarjosi onneksi Hannakaisan jälleen taidokkaasti AirBnB:stä bongaama luksuslukaali Melbournen ydinkeskustan itälaidalta n. 30 minuutin ratikkamatkan päästä keskustasta. Mikä lie ollut freudilainen ajatus taustalla, mutta sattumoisin tien toisella puolella sijaitsi IKEA. Meinasin ihan säikähtää, että joko sitä pitää alkaa lomaläppärille Autocadia asentamaan, mutta onneksi Hannakaisa ei kuitenkaan vielä aikonut aloittaa töitä. Asuntomme sijaitsi upouudessa asuin/monitoimitalossa, jossa oli uima-allas, leffasali, grillauspatio, pari kahvilaa ja parkkihalli.

Itse Melbourneen tutustuminen oli väsymyksestä johtuen hieman tervan juontia, mutta tykästyimme kuitenkin kovasti esimerkiksi Fitzroyn alueeseen. Alueen tunnelma lienee verrattavissa Kallion hipsteritunnelmiin. Paikka oli täynnä makeita ravintoloita, baareja ja liikkeitä. Muistiimme painui erityisesti muutama todella hieno kukkakauppa. Ja ennen kuin kysyt mielessäsi, voin kertoa, että vastasin tiukasti ei kutsuntojen psykologisen "pällitestin" kysymykseen "haluaisitko olla kukkakauppias". Jos olisi kysytty pidätkö kukista, olisin varmaan vastannut ei siihenkin kysymykseen. Ei siinä iässä oleva mies mistään kukista piittaa, mutta nykyään täytyy kyllä avoimesti kääntää takki tässä asiassa ja todeta, että kyllä ovat kukat ja kaikki kasvit kauniita. Noudatan kuitenkin asiassa isäni ja edesmenneen Pappani tapoja ja osaan tunnistaa ainoastaan neilikan. Senkin tunnistus onnistuu aika vaihtelevasti. Liekö ollut isä liian ankara neilikan tunnistusta minulle opettaessaan.

-Sami

Lisähuomio: Kun lähdimme lennolla Cairnista Melbourneen, pääsimme todistamaan kuinka naapuripenkissä istunut mustan vyön käsidesittäjäsensei desitti koko istuimensa, tarjotinta, käsinojia ja edessä olevan istuimen selkänojia myöten. Käsidesitravels oli siis todella kunnia-arvoisessa seurassa. Seurasimme koko matkan kyseisen herrasmiehen toimintaa päästäksemme itsekin jonain päivänä samalle tasolle desitystaidoissamme.