Great ocean road trip

Muutaman päivän Melbournen katujen nuohoamisen jälkeen lampsimme lähimpään Aviksen autovuokraamoon ja vaadimme tyyliimme sopivaa ajokalustoa käyttöömme. Saimme allemme uutuuttaan kiiltävän hopean värisen yhdeksänyksi...oktaanista nielevän Hyundai i30 kulkupelin. Koska omaan jännittäjäluonteen, löysin Australian vasemmanpuoleisesta liikenteestä riittävästi ainesta pieneen kuumotukseen. Olin kuitenkin onneksi mielikuvaharjoitellut liikennettä ainakin pari viikkoa etukäteen joten no worries, kuten australialainen asian toteaisi. Vanhana kuljetuskomppanian aliupseerina otin nopeasti tehoa puhkuvan hopeakiiturimme hallintaani ja Ensio Itkosen rauhallisuudella suuntasimme kuuluisalle Great ocean roadille. Great ocean road eli tuttavallisemmin GOR on yksi Australian suosituimpia nähtävyyksiä tarjoten huikeita maisemia, eläimiä ja luontopolkuja joka lähtöön. Tie seuraa suuren osan ajasta merenrantaa ja sen ajaa jotakuinkin päivässä päästä päähän. Tämä siis vain, jos pysähtyy ainoastaan muutamissa kohteissa matkan varrella. Monet käyttävätkin useita päiviä matkaan, koska silloin on aikaa tutustua lukuisiin itseä kiinnostaviin kohteisiin ja majoittua rauhassa hauskoihin rantakyliin.

Koska taudinkuvamme oli edelleen akuutti matkanjärjestelyväsymys, määräsimme itsellemme lääkkeeksi pörröisten, suloisten, pomppivien ja vaappuvien eläinten ihastelua. Tavoitteemme GORille olivat siis kenguruiden, koaloiden ja pinkkujen bongaus. Sivuvaikutuksina tässä täsmälääkityksessä olivat kuitenkin kiinalaiset selfietikkuturistit. 

Karautimme ensimmäisenä koslallamme kohden Anglesean golf-kenttää, jossa olisi kuulemma helpointa päästä näkemään villejä kenguja. Kävimme kentän klubirakennuksella kääntymässä ja totesimme, että lähimmät pomppueläimet näkyivät olevan kaukana kameran ulottuvilta vajaan kilometrin päässä ja golf-kentällä, jonne meillä ei ollut asiaa sillä Green cardini oli jäänyt kotiin. Päätimme siis lähteä menemään, mutta ajattelimme vielä kiertää kentän alueen ympäröivän tien kautta. Emme ehtineet ajaa kuin pari minuuttia ja mikäs se sieltä pomppikaan tien yli. Ihka aito kenguruhan se siinä! Iskimme Hyundain maastovaihteen päälle, ajoimme tien sivuun ja syöksyimme autosta ulos kuin missäkin ilmahyökkäyksessä. Kengut pitivät onneksi rauhallista taukoa kentän laidalla ja päästivät meidät seuraamaan oleskeluaan aivan lähelle muutaman metrin päähän. Digikameran kenno kävi kuumana, kun tallensimme hassuja pomppueläimiä lepo- ja ruokailupuuhissaan. Lähdimme hymy huulilla kohti Lornen kylää ja Erskine Fallsin putouksia.

Söimme take away wrapit Lornen kylässä, josta otimme suunnan putouksia kohden. Emme taaskaan ehtineet ajaa kuin kilometrin verran ulos kylästä, kun havahduin asfalttisoturin roolista Hannakaisan puheeseen. Hannakaisa huikkasi minulle, että katsoppas tuota rampaa koiraa, joka kävelee tienpiennarta. Otin eläimeen tiukan katsekontaktin ja pääsin kerrankin loistamaan luontotuntemuksellani todetessani, että koalahan se siinä tarpoo tietä pitkin. Kuumensin Hyundain jarrut jälleen kerran hehkuviksi ja tempaisin iPhonen käteeni videokuvausta varten samalla kuin avasin ikkunaa toisella kädellä. Ehdin kuvaamaan muutaman kymmenenen sekunnin verran kunnes huomasin takaa tulevan auton. Jouduimme lähtemään liikkeelle, mutta kiepautin auton sadan metrin päässä ympäri, laitoimme auton parkkiin ja syöksyimme juosten tietä pitkin takaisin etsimään karvapalleroa. Löysimme mitä suloisimman eläimen juuri ennen kuin se alkoi kiivetä läheiseen eukalyptuspuuhun. Kyllä siinä sydämet sulivat, kun pieni karvapallukka kiipesi rauhallisin liikkein puolentoista metrin korkeutaan ja yhtäkkiä otti suoran katsekontaktin meihin. Sitten nappisilmä jatkoi vähän ylemmäksi ja alkoi syödä mussuttaa eukalyptuksen lehtiä. Annoimme pörröturkin jatkaa rauhassa ruokailuaan ja saimme taas hymy korvissa jatkaa matkaa putouksia kohden. Itse putoukset olivat miellyttävät katsella mutta mitenkään säväyttävinä emme niitä kokeneet hassujen supersuloisten eläinkohtaamisten jälkeen.

Jatkoimme matkaa GORia pitkin kohden Otwayn majakkaa ja nautiskelimme monimuotoisista maisemista pysähtyen aina välillä ottamaan kuvia. Kiinalaisia turisteja oli tietysti taas paljon liikkeellä, joten mainittakoon muutama asia heidän toiminnastaan. Otwayn majakalle vievän tien varressa elää koalaperheitä, joita me ja muutamat kiinalaiset autokunnat pysähdyimme tietysti ihailemaan. Pörröpallukat olivat tien varren eukalyptuspuissa noin 7-10 metrin korkeudessa. Ihastellessamme eläimiä havahduin liikkeeseen vieressäni ja häkellyin täysin nähdessäni kiinalaismiehen näyttävän lapsilleen kuinka koalan valokuvausvalmisteluita tehdään. Kaveri heitti kiviä koaloita kohden puuhun varmaankin saadakseen koalat liikkeellä tai katsomaan kameraan päin. Onneksi kaverilla taisi olla kärpäsen keskittymiskyky ja paskat pesäpalloilijan taidot sillä heivattuaan muutaman kiven, jotka eivät onneksi osuneet, tämä tajusi lopettaa touhun. Surkeaa toimintaa, sanoisin. No, onneksi koko kansakuntaa ei ole tarvetta leimata muutamien (tuhansien) käytöstapoja omaamattominen härskien ryysääjien takia.

Harmittomimman hullunkurisen tapauksen näimme, kun noin tusina kiinalaista oli pysähtynyt ottamaan selfieitä itsestään kukkapellolla selällään maaten. Olihan hauskan näköistä, kun tusinan verran selfietikkuja törrötti voikukkapellosta kiinalaisten kuvatessa itseään. Pääsimme kaikesta huolimatta majakalle, mutta valitettavasti se oli ehditty juuri sulkea nenämme edestä. Emme kuitenkaan masentuneet, koska mielessämme olivat edelleen tuoreet huippukohtaamiset pörröisten ystäviemme kanssa ja pääsimme kuitenkin katsomaan hieman rannikon merinäköaloja majakan lähistöllä.

Matkamme jatkui kohden kuuluisaa Kahdentoista apostolin (Twelve Apostles) kivimuodostelmaa. Eräs kiinalaisseurue oli liikkeellä Rolls Roycella ja he ajoivat pitkän tovin takanamme ja ilmeisesti turvaväli oli heille tuntematon käsite. Ohituspaikkoja ei GORilla juurikaan ole ja itselläni oli terve kunnioitus paikallista nimismiestä kohtaan enkä halunnut joutua lahjoittamaan rahaa paikalliselle julkiselle sektorille sakkojen muodossa. Kahdentoista apostolin kivimuodostelmilla Rollsilla liikkuneet kiinalaiset pysäköivät suoraan paikallisen turistikeskuksen oven eteen kielletylle paikalle eivätkä normaalille parkkipaikalle kuten kaikki muut. Monet kiinalaiset saapuivat muuten paikalle helikoptereilla katsomaan kivimuodostelmia. Eihän Rollsissa ole mitään pahaa, mutta käytöstavat olisi ehkä syytä omata. Itse kivimuodostelmat olivat kyllä hienot kaikin puolin ja auringonlasku tuntui tekevän niille oikeutta.

Koko päivän ajamisen ja lukuisten pysähdysten jälkeen saavuimme illalla Warrnamboolin kylään GORin länsipäässä. Majoituksemme oli jenkkityylinen motelli kylän laitamilla. Illallinen nautittiin Hungry Jacksissa eli Burger Kingin Australialaisen tytäryhtiön franchise-purilaisravintolassa. Whopper-ateria sihikolalla, nam! Aamulla lähdimme ajelemaan kohti lähellä sijaitsevaa ikivanhaa tulivuoren jäännettä Tower Hill Wildlife Reserve:ssä. Kyseisellä luonnonsuojelualueella näimme vilahduksia villeistä emuista, yhden kengurun ja yhden kissan. Bongaussaldomme ei ollut huikea mutta paikka oli muuten kiinnostava. Iltapäivällä kurvasimme kertaheitolla 250 km takaisin Melbourneen ja siinä sivusilmällä katsottuna vilahteli lukematon määrä karjaa, lampaita, hevosia ja maaseutua silmän kantamattomiin. Seuraavaksi yöksi majoituimme Werribee Parkin Mansion-hotelliin, joka oli matkan tähänastisista majoituksistamme mahtipontisin. Kyseessä oli yksi Australian hienoimmista ja romanttisimmista hotelleista. Hotelli-, kotimuseo-, ja puistokompleksin 1870-luvulle ulottuva historia skotlantilaisten maanviljelijäveljesten italialaistyylisenä kotina ja myöhemmin katolisen kirkon pappien koulutuskeskuksena teki paikasta todella mieleenpainuvan. Muun muassa paikan ruusupuutarha oli kertakaikkisen huikea.

Levättyämme puoli vuorokautta hurautimme Melbournen Olindan kaupunginosaan Melbournen lähivuorilla, jossa kävimme myös ihmettelemässä näkymää Melbourneen Dandenong-vuoren huipulta. Olindassa majoituimme englantilaisen myllyn tyyliin rakennettuun vanhaan boutique-hotelliin. Tämän idyllisen vuoristovälietapin jälkeen suuntasimme peltilehmämme kohti San Remon kylää ja Phillip Islandia.

Phillip Island on tunnettu Pingviiniparaatistaan, jossa pikkupinkut (sinipingviinit ovat maailman pienin pinkkulaji) rantautuvat joka ilta auringonlaskun aikaan tiettyyn osaan saaren rannikkoa päivän pituiselta kalastusmerimatkaltaan. Rannalta pinkut sitten taapertavat suloisesti pesäkoloihinsa sekä ruokkimaan poikasiaan. Tätä tapahtumaa varten saavuimme kyseiseen paikkaan illalla seisemän aikaan ja odottelimme noin tunnin ensimmäisten pinkkujen saapumista. Seurasimme satojen vaappujien rantautumista bunkkerin kaltaisesta katselupaikasta ja pääsimme näkemään kuinka nämä siivekkäät hellyyttävät pötkylät vaappuivat mäkeä ylös kohden pesiään, joista osasta poikaset olivat tulleet ulos pesän eteen odottamaan jälleennäkemistä vanhempiensa kanssa. Ihmettelimme tätä huikeaa luonnon näytelmää ja oli helppo yhtyä Hannakaisan toteamukseen: "Oh my god, I'm in love!" Niin huikean hienoa katsottavaa koko touhu oli ja viihdyimmekin syystä paikalla iltakymmeneen asti. Lähtiessämme pois ihmisiä varoitettiin, että kannattaa katsoa parkkipaikalla auton alle, koska muutamat pinkut ovat tykästyneet parkkipaikalla yölliseen haahuiluun. Näimmekin yhden veijarin parkkipaikalla sujahtamassa pusikkoon.

Matkanjärjestelyväsymys oli nyt onnistuneesti selätetty viiden päivän road tripillä, kiitos lukuisten huippusuloisten eläinkohtaamisten. Oli siis aika siirtyä seuraavaan kohteeseen eli Adelaideen.

-Sami

Lisähuomio: Alkoholijuomien (jopa mietojen) myynti ruokakaupoissa on kielletty Australiassa. Alkoholia saavat myydä vain siihen erikoistuneet luvanvaraiset alkoholiliikkeet. Se että olutta ei löydä ruokakaupasta, tuntuu alkuun oudolta. Ongelma tämä ei kuitenkaan ole, sillä käytännössä paikalliset alkomarketit ovat lähes aina avoinna. Kerran olemme hyödyntäneet jopa take away viinikioskia, jonka ulkoluukulla on lista juomista ja ostokset tehdään kuten snägärillä konsanaan. Tämä siis tarvittaessa keskiyölläkin. Näimme myös yhden drive thru -viinakaupan, jossa ostokset voi tilata kuten Hesburgerin autokaistalla ja edes autosta ei tarvitse nousta.

Matkailuvinkki: Yhden yön majoitusta varten kannattaa tarkistaa myös viiden tähden luksushotellien hinnat. Ainakin australiassa näin sesonkiaikana olemme huomanneet, että vaatimattomat hotellit voivat pyytää ylihintaa öistä, samalla kun luksushotellienkin on tarve saada yöt myytyä. Maksoimme edellämainitusta Mansionista vain 40€ enemmän (sis. spa, aamupalabuffet ja museoliput) kuin Werribeen yhden tähden motellista ilman mitään palveluita.

Kengut köllimässä

Split point -majakka

Great ocean roadin maisema

Kuljettajakin pääsi kuvaan

 

Sydäntenmurskaaja

Erskine Falls

Great ocean roadin varrella oli ollut paha metsäpalo kuukautta ennen kuin me tulimme paikalle. Vakuutuskorvaushakemuksia oli tähän mennessä jätetty 150M dollarin edestä.

Polly tahtoo keksin ja Toukopouko selfien

Eikö sulla saamari ollutkaan keksejä, häh! Kutitanpas sitten kaulasta.

Halinalle

Twelve apostles

1/12 apostoli

Olemme juuri siirtymässä Hyundailla valonnopeuteen

Leningrad Cowboys -tyyli. Liekö Mato Valtosen luennolla, jonka kuulin puoli vuotta sitten, osuutta asiaan?

Näissä pusikoissa näimme vilaukselta villin emun, kengurun ja yhden kissan.

Mansion Hotel Werribee park

Bat löytyi mutta missä Ryyd? (https://www.youtube.com/watch?v=nVx3DinWQJ4)

Maisemat Dandenongin vuorelta Melbournen suuntaan

 

Wallaby

Phillip Islandin koalareservaatissakin ehdittiin piipahtaa ennen pinkkujen bongausta.

Supersöpö karvapallero

Pinkun poikanen odottelee vanhempiaan kotiin kalastusmatkalta. Osalle pinkuista on tehty tällaiset pinkunpöntöt vaikka monet pesivät ihan maankoloissa.

Auringon laskua ja pingviinien maihinnousua odotellessa

Kuvaaminen oli kielletty, joten kuva lainattu netistä: http://www.greataussietravel.com.au