Kalamiehen kylässä Koh Samuilla

Jätimme Bangkokin taaksemme ja löysimme itsemme Koh Samui -saaren pohjoispään Fisherman's Village -nimisestä kalastajakylästä. Pyrähdimme saarelle lyhyellä tunnin mittaisella Bangkok Airwaysin lennolla. Kyseinen lentoyhtiö omistaa myös Samuin ainoan yksityisen lentokentän.  Samui on yksi Thaimaan suosituimmista turistikohteista ja täten pääelinkeinona on sielläkin turismi. Esimerkiksi yhden majatalomme omistaja totesikin osuvasti: "Lentokentällä tuntuu kuin olisi saapunut Disneylandiin". Sen verran turismiin keskittynyt paikka on siis kyseessä.

Koska askelmittarini osoitti meille epätavanomaisen suuria päiväkohtaisia lukemia yli kuukauden mittaisen kaupunkimatkailurupeaman jälkeen, olimme päättäneet, että emme todellakaan tee Samuilla mitään erityistä. Aioimme siis keskittyä matkamme päätavoitteiden täyttämiseen eli rentoutumiseen, syömiseen ja lukemiseen. Tämä teema kestikin hyvin pitkälti koko Samuin visiitin ajan.

Mahdutimme kuitenkin muutaman poikkeaman suunnitelmaamme. Ensimmäinen oli päiväreissu puolentoista tunnin laivamatkan päässä sijaitsevaan Ang Thong National Marine Park -saarirykelmään, jossa pääsimme ihastelemaan kauniita merestä nousevia pikkusaaria ja niiden kauniita hiekkarantapoukamia. Kyseiseen reissuun kuului myös reilun puolen tunnin mittainen mieleenpainuva melontaretki. Maisemat olivat jokseenkin erilaiset verrattuna Kyyveden ja Haukiveden maisemiin. Pääsimmepähän myös samalla testaamaan, että vieläkö se yhteinen tahti löytyy. Olemmehan tuijotelleet toisiamme 24 tuntia 7 päivänä viikossa jo kolmen kuukauden ajan. Ja hyvinhän se rytmi onneksi sieltä löytyi. Samalla reissulla näimme myös muutaman sadan todella jyrkän porrasaskeleen kapuamisen jälkeen pikkusaaren sisään muodostuneen järven, Green lagoonin. Hieno oli lammikko ja sietikin olla, sillä oma reiteni kramppasi sen verran kivasti nousurupeaman jälkeen helteessä, että meinasi tulla äippää ikävä. Emme tarvinneet kristallipalloa kertomaan meille, että illalla olisi kysyntää Kalamiehen Kylän thaihierontayritysten palveluille.

Toinen ekskursiomme suuntautui Samuin päähiekkarannalle, Chawengiin, joka sijaitsee Samuin itärannalla. Ajelimme sinne Songthaew-avolavataksilla ja veikkaan, että anoppini ei olisi antanut lupaa ajoneuvoon nousemiseen, mikäli olisi ollut mukana matkassa. Sivuhuomautuksena ja terveisenä nimeltä mainitsemattomalle osa-aikatullimiehelle, Samuilla käytetään vain ja ainoastaan avolava-autoja ja jopa Hiluxeja! Pääsimme kuitenkin tästä huolimatta hienosti ja suhteellisen turvallisesti perille. Kävelimme rannan puoliksi läpi ja asetuimme pällistelemään auringonottajia turvallisen välimatkan päähän erään resortin anniskeluravintolan istuimiin. Chawengista kertoo paljon se, että hotellimme työntekijäkin totesi sen olevan saaren turhin paikka. Emme itsekään keksineet mitään hyvää sanottavaa kyseisestä paikasta. Merenkäynti oli kova, ranta oli paikoin todella likainen ja ravintolapalvelut olivat surkean näköisiä verrattuna Kalamiehen Kylän paikkoihin. Emme selvästikään kuuluneet joukkoon joten palasimme pian takaisin kotikyläämme.

Itse Fisherman's Village on todella mukava paikka, mikäli kaipaa reilusti vaihtoehtoja ruokailuun sekä kaunista merimaisemaa hyvällä valikoimalla kohtuuhintaisia ja halpojakin hotelleja. Paikka oli kuin meille suunniteltu. Kaikki hotellit ja rantaravintolat mahtuivat yhdelle kilometrin mittaiselle kujalle. Vältyimme siis skootterin eli saaren toisen yleisen ja turvallisuustasoltaan "kyseenalaisen" kulkupelin vuokraamiselta. Ruokapuolella valittavana oli thaimaalaista, intialaista, italialaista, espanjalaista, brittiläistä, amerikkalaista ja ranskalaista keittiötä. Suurimmassa osassa paikoista oli mahdollista syödä avoterassilla tai jopa rannalla merimaisemaa ihaillen. Oluen ja mojiton hintakaan ei päätä huimannut, joten nesteytyskin oli helppoa. Oli aika huippua ottaa aamulla kirja (Lee Kuan Yewn muistelmat) mukaan ja mennä meren äärelle nojatuoliin lueskelemaan. Kolusimmekin valehtelematta yli puolet rannan paikoista läpi kahden viikon aikana. Lisäksi kylässä järjestetään joka perjantai-iltana isot katumarkkinat ja silloin juhlahumu ylsikin aamun pikkutunneille asti.

Majoituimme kolmessa eri paikassa saman edellä mainitun rantakadun varrella. Alla Excel-taulukko paikoista:

Veikkaan että emme tule kuitenkaan palaamaan Samuille ihan heti, vaikka Samui jossain määrin ylittikin matalahkot ennakko-odotuksemme. Jotenkin vertasimme sitä mielessämme koko ajan Baliin, joka oli selvästi meille mieluisampi lomasaari.

-Sami

Lisähuomio: Sukunimemme tuntuu yhdistyvän aasialaisten mielissä voimakkaasti Japanin suuntaan, sillä lähes jokaisessa paikassa meitä on luultu nimemme perusteella nousevan auringon maan kansalaisiksi. Hotelleissa tervetulotoivotuspaperit ovat japaniksi. Yhdessä ravintolassa annoin luottokortin maksuvälineeksi ja palauttajana toiminut eri henkilö ihmetteli, kun missään ei näy japanilaisen näköistä naishenkilöä. Pidin pienen puhuttelun nuorelle miehelle sukunimeni uljaasta, uniikista ja alkuvoimaisesta suomalaisesta luonteesta.

 

Samuin lentokentällä liikutaan possujunilla

Kotikatu Firherman's Villagessa

Varmaan ihan hieno talo, jos vaan näkyisi johtojen takaa

Kissat meni hippaa palmussa

Tässä vaiheessa luulimme vielä että tämä hotelli oli huippulöytö! (aikaa ennen kuin torakat paskoivat Samin laukkuun)

Perjantai-illan night market

Kaikkea kivaa vartaassa

Ei näkynyt aromipesää mutta erikoisveitsiä kylläkin

Avolava sen olla pitää... mutta missä turvavyö?

Chaweng -beach

Touko...

...Pouko

Green lagoon ja jalat hapoilla

Saarella tavattiin uudenlaisia letkuhäntäapinoita! Mistä näitä voi ostaa?

Vaadittiin pasta bolognese, salamipitsa ja 250g sisäfile pohjille, ennen kuin Sami tilasi gluteenittoman vegerullan lounaaksi ja juomaksi detox smoothie!!!