Gilin kellit

Lomamme jatkuu Indonesiassa, jonne AirAsia lennätti meidät viiden päivän Singaporessa odottelun jälkeen. Denpasarin kenttä rupeaa olemaan tuttu, tuntuu hurjalta, että olemme jo kolmatta kertaa Balilla neljän vuoden sisällä! No se kertoo siitä, että olemme kovin tykästyneet paikkaan.

Viime kesänä Suomikin sai viisumivapauden Balille, joten rajamuodollisuuksissa säästyi sekä 60 euroa että vähintään 2 tuntia odotusajassa. Majoituimme tällä kertaa Sanurin kylään Denpasarin laitamilla. Joko paikka on tooodella rauhallinen tai sitten low-season on oikeasti alkanut. Muutamia eläkeläispariskuntia näkyi siellä täällä ja illalla ravintolat kilpailevat niistäkin vähistä asiakkaista. 3 päivää riitti paremmin kuin hyvin Sanurilla (sisiliskon huonekaverina) ja lähdimmekin mielellämme selvittämään millainen paikka on Kaakkois-Aasian matkailijoiden hyvin tuntema Gili Trawanganin pikkusaari.

Gili Trawangan on isoin kolmesta pienestä Gili-saaresta, jotka kuuluvat Lombokiin. Matka Balilta taittuu sinne kätevästi pikaveneellä lukuisten yhtiöiden toimesta. Varasimme matkan edellisenä päivänä puhelimitse. Matkaan kuuluu yleensä hotellilta nouto, mikä on erittäin kätevää. Pikkubussi poimikin meidät kyytiin klo 7.15 ja 20 min päästä olimme Seranganin satama-alueella. Satama-alue muistutti pitkälti hökkelikylää ja jättömaata, ja siellä toimi useita veneyhtiöitä. Osa luotettavamman näköisiä kuin toiset. Purettuamme tavarat autosta suoritimme maksun ja check-inin. Saimme kaupantekijäisiksi pahoinvointipillerit, vesipullot ja sitten polkaistiin tuhat hevosvoimaa laukkaan ja kokka kohden Giliä. Onneksi kyyti oli tasainen, eikä pahoinvointipillereitä tarvittu. 2,5h meni nopeasti torkkuessa (kotiin vielä lisäinfona: oli pelastusliivit!).

Gili Trawanganin itä-satama on vielä hauskempi kuin lähtöpäässä. Sitä ei nimittäin ollut. Kapteeni karautti paatin suoraan hiekkarannalle, matkalaukut oli hetkessä lempattu hiekalle ja siitä sitten porukka sai suunnistaa kuka mihinkin majapaikkaansa. Meidän bungalowi sijaitsi toisella puolella saarta, joten otimme taksin, joka olikin sikäläisittäin hevoskärryt sillä moottoriajoneuvot ovat Gilin saarilla kiellettyjä. Matkalaukut muuttuivatkin höyhenen kevyiksi, kun ohjastaja kantoi ne ketterästi päänsä päällä pollen kärryyn. Hyppy kyytiin ja polvet suuhun. Pois alta kanat, kilit ja männynkävyt, ja karautimme pikavauhdilla Gili Teak -hotellille.

Neljä päivää meni nopeasti aikalailla samalla kaavalla: kuk-ko-kie-kuu -herätys klo 4.30 johtuen naapurin kanalasta (korvatulpat kaivettiin seuraavana iltana esiin), aamupala, kirjan lukemista, lounas, kirjan lukemista, iltauinti, auringonlaskun ihastelu, illallinen ja nukkumaan. Tämä kaikki upeissa merenrantamaisemissa ja 30 asteen helteessä, josta selviytymistä merituuli mukavasti helpottaa. Positiivisten kokemusten saralla sanottakoot, että saarella palvelu pelaa ja ihmiset ovat iloisia. Rentous tarttuu pakosta matkalaiseenkin. Viihdyimme erittäin hyvin länsipuolella saarta, jossa hotellimme sijaitsi. Kivenheiton päässä oli muutama pienehkö resort tyylinen hotelli, joista yhden isolla rantaosuudella viihdyimme muutamaankin otteeseen oman hotellimme lisäksi. Turistit olivat pääsasiassa nuoria (kuten mekin) ja liikkuivat joko hevoskyydeillä tai polkupyörillä edestakaisin rauhallisen länsipuolen ja vilkkaan itäpuolen välillä. Yöelämä, edulliset majoitukset ja pääsy vesihuvituksiin olivat saaren itäpuolella ja luksusvillat/-hotellit länsipuolella.

Vaikka nautimme rentoutumisesta saarella täysin siemauksin, muutama asia jäi kuitenkin kaihertamaan mieltämme. Huomasimme olevamme ehkä sittenkin liian vanhoja nauttiaksemme bilemahdollisuuksista ja lisäksi ainoa päiväaktiviteetti tuntui olevan sukeltaminen, jota emme kumpikaan harrasta. Rantojen meren pohja oli täynnä teräviä kiviä ja koralleja ja monilta paikoin niin matala, että meressä ei käytännössä pystynyt uimaan. Vesi olisi muuten kyllä ollut 30 asteista ja kristallinkirkasta. Syöminen ja juominen oli lisäksi paljon kalliimpaa kuin Balilla. Toki silti halpaa kuin saippua verrattuna Suomen hintoihin! Itseäni eivät myöskään roskakasat, saaren karuus ja paikallisten köyhyys kauheasti ilahduta. Lisäksi Samin mielestä paratiisisaarella pitäisi ehdottomasti olla langaton laajakaista ja usb-latauspiste joka palmussa!

-Hannakaisa


Apupojan rooli oli tällä etapilla vaatimattomampi sillä nappasin flunssan juuri Gilin vierailun ajaksi. Vaikka nessupaketti ehtyikin nopeasti, sairastaminen oli kuitenkin hieman leppoisampaa ilman työstressiä ja pelkoa itsensä palelluttamisesta. Jälleen tuli todettua, että on helpompaa kantaa kotoa asti mukana Nasolinit ja Parasetamolit kuin lähteä etsimään niitä paikallisen 1 km x 2 km kokoisen paratiisisaaren R-kioskin kokoisesta sekatavarakaupasta, jonka pääartikkeleja ovat sipsit ja paikalliset panimotuotteet. Ei se että pääartikkeleissa mitään vikaa olisi, mutta Suomesta tutut käsikauppalääkkeet loistivat pitkälti poissaolollaan. No, lentsusta selvittiin ja onpahan taas nähty uudenlainen paikka maailman äärissä. Gili T oli rento mesta mutta Pariisin surulliset tapahtumat vetivät mielen pakostakin apeaksi. En voinut olla miettimättä millaista jatkoa Pariisin murhenäytelmä tulee saamaan.

-Sami

Innovatiiviset katulamput

 

Ei, kilillä ei ole viittä jalkaa