Vinkkivitonen: Jos haluat ostaa keinotekoisesti lisää päiviä elämääsi, osta lennot Uudesta-Seelannista Etelä-Amerikkaan. Saimme elää 14.3. maanantain kahteen kertaan! Lähdimme matkaan Aucklandista iltapäivällä ja yhteensä 16 tunnin matkustamisen jälkeen (12 tuntia pitkä lento) olimme perillä Santiagossa edelleen maanantaina iltapäivällä. Ylitimme siis kansainvälisen päivämäärärajan. Jännää!
Etelä-Amerikassa olemme sen verran vieraalla maaperällä, että päätimme jättää budjettimatkailut tutumpiin ja helpompiin maihin. Kielimuuri luo ihan tarpeeksi lisähaastetta elämään. Olemme siis varanneet majoitukset Santiagossa, Buenos Airesissa ja Riossa suosiolla kalleimmilta keskusta-alueilta siinä toivossa, että säätämisen määrä majoituksissa, siirtymisissä ja ruokapaikkojen etsimisessä pysyisi minimissä. Näissä maissa on huomattavasti järkevämpi turvautua yksityiskuljetukseen esim. lentokentältä hotellille kuin luottaa julkiseen liikenteeseen. Matkaoppaat ja TripAdvisor toitottavat tutustamaan aitoon Chileen, aitoon Buenosiin ja aitoon Rioon, mutta meidän selvitystyömme tuloksena se tarkoittaa aina alueena slummia, ghettoa tai favelaa, eli nou thanks!
Aikaerorasituksesta johtuen nukuimme ensimmäisenä yönä 12 tuntia ja heräsimme poikkeuksellisesti jo 7.00. Hotelliaamiaista emme olleetkaan saaneet sitten Bangkokin, joten nautiskelimme aamupalaa kaikessa rauhassa kahdeksan maissa, kun respan kaveri tuli sanomaan, että kyytimme Valparaisoon lähtee 10 minuutin kuluttua! Olimme tosiaan varanneet päiväretken Valparaisoon, mutta vasta seuraavalle päivälle. Emme tosin olleen saaneet kirjallista vahvistusta, joten aluksi oltiin hieman huuli pyöreänä, mutta sitten tuumasimme, että kun kerran hereillä ollaan niin lähdetään vaan! Seurueemme osoittautui jälleen monikansalliseksi ja kolmen tunnin ajomatka Vina del Maren kaupunkiin sujui rattoisasti oppaan juttuja tulkiten. Mitä nyt matkaa hieman hidasti moottoritien rampille kyljelleen kaatunut auto. Santiagon sää lähtöpäässä oli aurinkoinen ja helteinen, mutta jo 120 km päässä rannikolla ihan jotain muuta. Vina del Maressa oli 14°C, pilvistä ja sumuista. Huomasimme jo Uudessa-Seelannissa, että vuoristosää on todella vaihtelevaa ja vaikeasti ennustettavissa. Vina del Marissa pysähdyimme vain muutamassa paikassa ottamassa kuvat ja jatkoimme Valparaisoon, Chilen vanhimpaan satamakaupunkiin, joka on käytännössä kasvanut kiinni Vina del Mariin. Kaupunki on tunnettu muun muassa värikkäistä vuorenrinteille vieriviereen rakennetuista taloista, ja olisinkin ollut kiinnostunut valokuvaamaan niitä. Matkanjärjestäjä oli kuitenkin valinnut lyhyet pitstopit vain satamaan ja yhdelle funikulaarille (vanha kiskoköysirata) joten emme päässeet jalkautumaan kaupunkiin.
Seuraavana etappina oli Indomitan viinitila, joka on yksi Casablancan alueen suurimmista tuottajista (Indomitan viinejä löytyy myös Alkon valikoimista). Sääkin parani kertaheitolla ja söimme lounaan hienoissa maisemissa "linnan" terassilla. Lounaan jälkeen saimme tutustumiskierroksen tuotantotiloihin ja lopuksi pääsimme maistelemaan viinejä. Indomita on vasta 10 vuotta vanha viinitalo ja olikin mielenkiintoista päästä näkemään moderni viinitila. Paluumatkalla ihastelimme vuoristomaisemia ja rinteillä kasvavia isoa kaktuksia. Näimme myös slummin, jossa hevosetkin laidunsivat ja jälleen joku hurjapää oli ajanut autonsa katolleen motarilla. Reissun lopuksi juutuimme ruuhkaan, ja noin kilometri ennen hotelliamme meidät käskettiin kävelemään loppumatka perille.
Hotellimme LucianoK osoittautui niin kertakaikkisen mukavaksi, että söimme kaikkina kolmena iltana hotellin hienolla kattoterassilla. Hinnat olivat Thaimaan tasoa, eli mojitojakin päästiin taas nauttimaan hyvällä omalla tunnolla. Lounaalla taas kävimme läheisen Bellavistan kaupunginosan viihtyisällä (vartioidulla) terassikeskittymällä. Kaupunkiin tutustuminen jäi tällä kertaa vähemmälle, mutta selväksi tuli että ainakin arkkitehtuurissa loiston aika taitaa olla takanapäin. Upeat siirtomaatyyliset rakennukset rapistuvat rahanpuutteessa. Vaikka näimme slummejakin, autokanta pääkaupungissa oli yllättävän uutta, mielestämme lähes Suomen tasolla. Kulkukoirien määrä oli silmiinpistävä. Museot olivat jälleen ilmaisia. Ulkona liikkumista pimeällä ei suositeltu. Kaikesta oli helppo päätellä, että luokka- ja varallisuuserot kaupungissa ja maassa ovat valtavat. Chile on n. 4270 km pitkä maa, eli nämä meidän neljä päivää olivat toki vain pintaraapaisu tästä monimuotoisesta maasta.
P.S. Ei se LucianoK ollutkaan niin ihana. Veloittivat meiltä hotelliyöt ja päiväretken kahteen kertaan. Vilunkipirulaiset!
-Hannakaisa
Etelä-Amerikassa olemme sen verran vieraalla maaperällä, että päätimme jättää budjettimatkailut tutumpiin ja helpompiin maihin. Kielimuuri luo ihan tarpeeksi lisähaastetta elämään. Olemme siis varanneet majoitukset Santiagossa, Buenos Airesissa ja Riossa suosiolla kalleimmilta keskusta-alueilta siinä toivossa, että säätämisen määrä majoituksissa, siirtymisissä ja ruokapaikkojen etsimisessä pysyisi minimissä. Näissä maissa on huomattavasti järkevämpi turvautua yksityiskuljetukseen esim. lentokentältä hotellille kuin luottaa julkiseen liikenteeseen. Matkaoppaat ja TripAdvisor toitottavat tutustamaan aitoon Chileen, aitoon Buenosiin ja aitoon Rioon, mutta meidän selvitystyömme tuloksena se tarkoittaa aina alueena slummia, ghettoa tai favelaa, eli nou thanks!
Aikaerorasituksesta johtuen nukuimme ensimmäisenä yönä 12 tuntia ja heräsimme poikkeuksellisesti jo 7.00. Hotelliaamiaista emme olleetkaan saaneet sitten Bangkokin, joten nautiskelimme aamupalaa kaikessa rauhassa kahdeksan maissa, kun respan kaveri tuli sanomaan, että kyytimme Valparaisoon lähtee 10 minuutin kuluttua! Olimme tosiaan varanneet päiväretken Valparaisoon, mutta vasta seuraavalle päivälle. Emme tosin olleen saaneet kirjallista vahvistusta, joten aluksi oltiin hieman huuli pyöreänä, mutta sitten tuumasimme, että kun kerran hereillä ollaan niin lähdetään vaan! Seurueemme osoittautui jälleen monikansalliseksi ja kolmen tunnin ajomatka Vina del Maren kaupunkiin sujui rattoisasti oppaan juttuja tulkiten. Mitä nyt matkaa hieman hidasti moottoritien rampille kyljelleen kaatunut auto. Santiagon sää lähtöpäässä oli aurinkoinen ja helteinen, mutta jo 120 km päässä rannikolla ihan jotain muuta. Vina del Maressa oli 14°C, pilvistä ja sumuista. Huomasimme jo Uudessa-Seelannissa, että vuoristosää on todella vaihtelevaa ja vaikeasti ennustettavissa. Vina del Marissa pysähdyimme vain muutamassa paikassa ottamassa kuvat ja jatkoimme Valparaisoon, Chilen vanhimpaan satamakaupunkiin, joka on käytännössä kasvanut kiinni Vina del Mariin. Kaupunki on tunnettu muun muassa värikkäistä vuorenrinteille vieriviereen rakennetuista taloista, ja olisinkin ollut kiinnostunut valokuvaamaan niitä. Matkanjärjestäjä oli kuitenkin valinnut lyhyet pitstopit vain satamaan ja yhdelle funikulaarille (vanha kiskoköysirata) joten emme päässeet jalkautumaan kaupunkiin.
Seuraavana etappina oli Indomitan viinitila, joka on yksi Casablancan alueen suurimmista tuottajista (Indomitan viinejä löytyy myös Alkon valikoimista). Sääkin parani kertaheitolla ja söimme lounaan hienoissa maisemissa "linnan" terassilla. Lounaan jälkeen saimme tutustumiskierroksen tuotantotiloihin ja lopuksi pääsimme maistelemaan viinejä. Indomita on vasta 10 vuotta vanha viinitalo ja olikin mielenkiintoista päästä näkemään moderni viinitila. Paluumatkalla ihastelimme vuoristomaisemia ja rinteillä kasvavia isoa kaktuksia. Näimme myös slummin, jossa hevosetkin laidunsivat ja jälleen joku hurjapää oli ajanut autonsa katolleen motarilla. Reissun lopuksi juutuimme ruuhkaan, ja noin kilometri ennen hotelliamme meidät käskettiin kävelemään loppumatka perille.
Hotellimme LucianoK osoittautui niin kertakaikkisen mukavaksi, että söimme kaikkina kolmena iltana hotellin hienolla kattoterassilla. Hinnat olivat Thaimaan tasoa, eli mojitojakin päästiin taas nauttimaan hyvällä omalla tunnolla. Lounaalla taas kävimme läheisen Bellavistan kaupunginosan viihtyisällä (vartioidulla) terassikeskittymällä. Kaupunkiin tutustuminen jäi tällä kertaa vähemmälle, mutta selväksi tuli että ainakin arkkitehtuurissa loiston aika taitaa olla takanapäin. Upeat siirtomaatyyliset rakennukset rapistuvat rahanpuutteessa. Vaikka näimme slummejakin, autokanta pääkaupungissa oli yllättävän uutta, mielestämme lähes Suomen tasolla. Kulkukoirien määrä oli silmiinpistävä. Museot olivat jälleen ilmaisia. Ulkona liikkumista pimeällä ei suositeltu. Kaikesta oli helppo päätellä, että luokka- ja varallisuuserot kaupungissa ja maassa ovat valtavat. Chile on n. 4270 km pitkä maa, eli nämä meidän neljä päivää olivat toki vain pintaraapaisu tästä monimuotoisesta maasta.
P.S. Ei se LucianoK ollutkaan niin ihana. Veloittivat meiltä hotelliyöt ja päiväretken kahteen kertaan. Vilunkipirulaiset!
-Hannakaisa
 |
| Valparaison satama |
 |
| Funikulaarin yläasema |
 |
| Indomitan viinitilalla lounaalla |
 |
| Nautimme auringonlaskusta LucianoK hotellin hienolla kattoterassilla |
 | |
| Patio Bellavista |
 |
| Chilessä kaukosäätimestä löytyy ihan jalkapallo -nappi! |
Hieno kertomus Chilestä ja todella upeita kuvia! Jälleen taattua Käsidesi-laatua!
VastaaPoistaChilen visiitti jäi vähän lyhyeksi ja täällä tarvitaan selvästi enemmän aktiivisuutta, mihin meidän virta ei tällä hetkellä tahdo riittää.
PoistaMahtavia kuvia!! :)
VastaaPoistaEtelä-Amerikassa riittää kyllä valokuvattavaa, jos vaan uskaltaa kantaa kameraa mukana! Kiitos!
PoistaVälillä pitää chillata, siitä(kin) on loma tehty! Toivottavasti Buenos Airesissa on hyvät ilmat. :) tv. Leila
VastaaPoistaBuenos aires = hyvät ilmat :)
Poista