Velttoilua Wellingtonissa

Kaikouran ja parin tunnin ajomatkan jälkeen jalkauduimme Pictonin pikkukylään, josta jatkaisimme matkaa Wellingtoniin pohjoissaarelle Interislander yhtiön autolautalla. Majoituimme kuitenkin ennen lauttamatkaa pari yötä Pictonissa. Kylä oli täysin turistikylä ja meidän lisäksemme sinne olivat löytäneet tiensä lukuisat eläkeläiset. Meidän läsnäolomme ei todennäköisesti juurikaan heilauttanut turistien keski-ikää alle 70 vuoden. Mitään erityistä kerrottavaa kylästä ei juuri kertynyt. Lähellä olisi sijainnut kuuluisa Marlboroughn viinialue mutta sinne emme jaksaneet raahautua. Olikohan syynä joku tilapäinen mielenhäiriö, tiedä häntä.

Parin Pictonin päivän jälkeen suuntasimme vuokra-automme kohti Aviksen palautuspistettä ja lauttaterminaalia. Itse lauttamatka Pictonista Wellingtoniin on joidenkin tahojen mukaan yksi maailman kauneimmista lauttamatkoista. Kauneus on tietty katsojan silmissä mutta täytyy myöntää että reitti oli kyllä todella kaunis ja matkan väärti. Vaikka sää oli tuulen osalta hyvä, kuivempi ilma olisi ollut parempi kuvien ottamisen kannalta. Joka tapauksessa olimme vaikuttuneita matkasta ja ylipäätään Uuden-Seelannin ehdottomaksi vahvuudeksi on luettava huikea luonnon kauneus.

Wellingtonissa kävimme tutustumassa Te Papa -museoon (tunnetaan myös New Zealandin museona) ja paikasta voi turvallisesti sanoa, että siellä oli kaikille kaikkea. Esimerkiksi ilmaiset näyttelyt, jotka käsittelivät luontoa, historiaa, taidetta ja maorikulttuuria, tulivat käytyä läpi ja lisäksi olisi ollut mahdollisuus tutustua maksulliseen Dreamworks-studion työstä kertovaan näyttelyyn. Lukuun ottamatta museokäyntiä, Wellingtonin visiittimme muodostui lähinnä velttoiluksi tunnetun Cuba streetin eri ravintoloissa ja pubeissa. Veikkaan että voimien keräily tulee tarpeeseen Etelä-Amerikkaa ajatellen.

Kerrotakoon myös hieman Australian ja Uuden-Seelannin kulinaristisista nautinnoistamme. Burgerit, roskaruoka tai ylipäätään kaikki friteerattu sekä paistettu. Siinäpä se lyhykäisyydessään. Tosiaankin, paikalliset tuntuvat suosivan mitä epäterveellisintä ruokaa. Fish and chips, eli friteerattu kala ja ranskalaiset, tuntuvat olevan kansallismättöä kautta linjan. Brittiperintö näkyy. Jos fisu ei kiinnosta, niin sitten tartutaan mehevään burgeriin. Joskus, jos oikein halutaan hullutella, käydään nappaamassa kebab tai kiinalaista. Täällä ei karppausta tunneta eikä salaateilla brassailla. Oma juttunsa paikallisille ovat myös pihvit ja niitä paistetaan paljon. Esimerkiksi eräs tilaamani chimichurri t-luupihvi oli yksi parhaista, jonka olen koskaan syönyt, mutta takuuvarmaa superpäräyttävää pihvielämystä ei tunnu saavan yhtään varmemmin kuin Suomessakaan. Australian ja Uuden-Seelannin viinit, joita maistelimme harvoin ja kohtuudella, olivat mielestämme aika hengettömiä verrattuina vanhan mantereen tuotantoon. Makuasiat ovat toki makuasioita, mutta kiteyttäisin asian niin, että ainakin ravintoloissa tyrkytetään enimmäkseen todella helppoja viinejä.

Uusi-Seelanti ja Australia eivät ole edullisia matkailumaita Euro-alueelta tultaessa. Varauduimme jo budjetoidessamme korkeaan hintatasoon mutta silti etenkin majoitusten hinnat pääsivät yllättämään. Vaikka lomasesonki ja kesä on loppumaisillaan, monet majatalot ja hotellit olivat lähes joka paikassa täynnä. No vacancy -kyltit vilkkuivat suurimmassa osassa paikoista. Vinkkinä tänne matkaaville, varatkaa majoitukset todella hyvissä ajoin, mikäli ette halua maksaa kovaa hintaa majoituksesta. Muuten hintataso vastaa ruoan ja esimerkiksi vaatteiden osalta Suomen hintatasoa. Bensa on hieman halvempaa molemmissa maissa Suomeen verrattuna. Lisäksi on hyvä pitää mielessä että monet liikkeet sulkevat ovensa jo ennen kello kuutta mutta kaikki paikat ovat avoinna myös sunnuntaisin.

Kaiken kaikkiaan sekä Australia että Uusi-Seelanti ovat käymisen arvoisia paikkoja ja ihmisten rentous sekä mukavuus mieleen painuvia asioita. Luonto on häikäisevän kaunista. Toivomme pääsevämme tänne maailman ääriin vielä toistekin.

-Sami

Viinitila matkalla Kaikourasta Pictoniin

Kukkulan kuningas

"Piikkikampela"

Picton

Wellington