Käsidesi-travels: Booringia Buenos Airesissa

Ekorikoksemme on edennyt Argentiinaan asti. Buenos Aires valikoitui listallemme tietenkin siksi, että maa on kuuluisa pihveistä ja punaviinistä. Ja koska vielä toistaiseksi edellämainittujen tuotteiden nauttiminen ei ole kiellettyä, niin päätimme lähteä selvittämään maineen todenpitävyyttä. Ensimmäinen etappimme Buenos Airesissa oli kuitenkin rahanvaihto. Olimme jo Uudesssa-Seelannissa ostaneet maailman parhaita velkakirjoja eli Setä Samulin vihreitä taaloja. Monet tahot neuvoivat tuomaan taalat mukana Etelä-Amerikkaan, koska täällä Visalla rahan nostaminen automaateista on normaalisti todella kallista ja automaatit saattavat myös olla tyhjiä. Lisäksi Argentiinan erikoisuus on ollut peson pönkittäminen valuuttakauppaa rajoittamalla vuodesta 2011 alkaen. Tästä syystä Argentiinassa on kaksi markkinaa ja hintaa paikalliselle Pesolle, virallinen ja epävirallinen. Epävirallinen mustan pörssin rahanvaihto on ollut laitonta mutta erittäin suosittua ja systemaattista. Mustan pörssin rahanvaihdossa on saanut selkeästi enemmän pesoja samalla taalamäärällä verrattuna viralliseen kurssiin. Jopa AirBnb-isäntämmekin tarjosi meille mahdollisuutta vaihtaa Pesoja jenkkitaaloja vastaan. Kieltäydyimme tarjouksesta, koska olin tietysti selvittänyt etukäteen, että maan hallitus oli juuri purkanut valuutanvaihtorajoitukset ja tästä syystä mustan pörssin kurssi oli pitkälti asettunut taloustieteen mukaisesti samaan hintatasoon virallisen kurssin kanssa. Vaihdoimme siis onnistuneesti taalat pesoiksi heti kentällä Banco de la Nacional Argentinan konttorissa.

Majoituksen olimme löytäneet taas AirBnB:n kautta Palermon alueelta, jota väitettiin turvalliseksi varakkaiden asuinalueeksi. Liikuskeltuamme alueella tovin, totesimme että hienostoalueen käsite on hyvin maasidonnainen. Alue tuntui turvalliselta mutta yöllä emme olisi teille jalkautuneet. Palvelutkin tuntuivat aika keskitasoisilta ja ravintolat loistivat poissaolollaan. Lisäksi lähes kaikissa isommissa liikeissä ja myös mäkkäreissä olivat vartijat ovella. Löysimme kuitenkin netin avulla yhden kaupungin suosituimmista pihviravintoloista eli parrilloista, jonne suuntasimme testaaman sitä kuuluisaa argentiinalaista naudanlihaa. Paikka otti pöytävarauksia vastaan vain viikkojen päähän mutta tarjosi kuitenkin jonotusmahdollisuuden. Suuntasimme ovelle avautumisaikaan seitsemältä illalla ja tapasimmekin heti jonossa toisen suomalaisen pariskunnan. Emme ehtineet montaa sanaa vaihtaa, kun meidät tultiin ohjaamaan pöytään. Tilasin itse miehekkäästi annoksen vaciota, joka on aivan jumalattoman kokoinen luuton leike naudan kuvetta. Toinen puoli leikkeestä on lihaa ja toinen rasvaa. Annos on erittäin suosittu paikallisten keskuudessa mutta vaatii kovan nälän, koska kyseessä on n. 500g kokoinen köntti lihaa. Hannakaisa tilasi turvallisesti n. 350g painoisen bife de lomon eli sisäfileen, jota pidetään pikemminkin aloittelevan lihansyöjän valintana sen helppouden takia. Paikallisia perinteitä rikkoen tilasimme pullon cabernet savignonia emmekä malbecia. Oli kuin olisin havainnut tarjoilijan katseessa protestin merkkejä mutta selkeästi luontainen kovuuteni esti häntä kommentoimasta. Lihat olivat maineensa veroisia kaikin puolin ja päälle ei pantu muuta kuin suolaa ja pippuria. Kastikkeita ei täällä käytetä. On kuitenkin todettava, että japanilaisen wagyun voittanutta lihaa ei täälläkään löydetty. Hyvää kuitenkin oli ja punaviinipullokin saatiin tyhjennettyä. Vyöryimme asunnolle takaisin ja annoimme masujemme keskittyä raskaaseen ruoansulatustehtäväänsä.

Kielimuuri, se on täällä kohdallamme samaa luokkaa kuin Japanissakin. Liekö siinä syy tylyyn asiakaspalveluun vai onko kyse jostain muusta. Hymyä ei tunnu irtoavan keneltäkään. Halusimme häivyttää kokemamme kaupungin ankeuden tutustumalla taiteeseen. Kävimme kiertämässä sekä MALBA:n (Museu de Arte Latino-Americana de Buenos Aires) että Museo Nacional de Bellas Artesin ja pidimme erityisesti MALBA:n eri moderneja tyylisuuntia hyvin esittäneestä monipuolisesta näyttelystä. Hannakaisa totesi paikan sopivan hyvin taidehistorian opiskeluun. En ihan tiedä oliko kyseessä vinkki allekirjoittaneelle vai ei.

Buenos Airesissa ei kannata käydä ilman visiittiä paikalliseen kalmistoon nimeltä Cementerio de la Recoleta. Paikka on hurja hautausmaa keskellä kaupunkia, jossa haudat ovat isoja kivihautakammioita. Kaikki ruumiintaltiointirakennukset eivät olleet hoidettuja sillä kaikilla suvuilla ei ole varaa niitä hoidattaa. Kuulemma hautojen hoitaminen maksaa hieman enemmän kuin risujen lakaisu suomalaisilta pyhiltä mailta. Kuvat paikasta kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten ei tässä sen enempää paikasta. Mainittakoon kuitenkin vanhemmille lukijoille, että kävimme toki Evitan haudalla.

Tsekkasimme myös kuuluisat San Telmon sunnuntaimarkkinat. Tai jos sitä nyt voi tseukkaukseksi sanoa, kun matelee edestakaisin 13 korttelin pituisen mukulakivikadun, jonka varressa on noin 270 myyntikojua. Tapahtuma on kyllä käymisen arvoinen kunhan vain ottaa mukaansa lehmän hermot ja hyvät kengät. Myynnissä oli matkamuistoja, käsitöitä, antiikkia, naposteltavaa ja vaikka mitä. Porukkaa on paikalla myöskin paljon ja välillä eteenpäin pääseminen on järkyttävän hidasta. Lienee turha todeta, että omista romppeista kannattaa turvallisuussyistä pitää kiinni. Näimme myös edesmenneen Åke Blomqvistin kaksoisolennon esittämässä tangotaitojaan keskellä katua. Sain esityksestä lähinnä ikävän flashbackin, joka liittyi muinnoiseen osallistumiseeni Åken tanssikurssille. Myönnän avoimesti olevani yhtä hyvä tanssija kuin mitä Åke oli sijoittajana.

Buenos Aires ei ollut meidän mielestämme mitenkään mieleenpainuva paikka ja en uskalla hyvällä tahdollakaan hehkuttaa kaupunkia. Menee täysin kategoriaan "been there, done that". Lopussa minulle iskenyt vatsatauti kruunasi kokemuksen ja olimme valmiita siirtymään Rion suuntaan. Tiedoksenne, paskataudissa ei ole mukavaa joutua sumplimaan viime hetkellä muutoksia lentoihin mañana-maassa. LAN-yhtiö aiheutti meille suurta päänvaivaa perumalla alkuperäisen suoran Rion lentomme reilua vuorokautta ennen lähtöä. Sitten kyseinen paskayhtiö päätti myöhästyttää tilalle tarjotun Sao Paolon välipysähdyksellä varustetun lipun ensimmäisen lennon niin ettemme ehtisi jatkolennolle. Jouduimme lähtemään lentokentälle illalla vaikka kyseessä oli aamulento, jotta saisimme vaihdettua myöhäisemmän jatkolennon. Valvoimme koko yön ja LAN pompotteli meitä aitoon lattarityyliin henkilöltä toiselle kunnes saimme aamuyöstä lennot kuntoon. Pääsimme lopulta aamulla yhdeksältä matkaan. Rullatessamme kiitorataa kohden pääsin todistamaan ikkunasta Argentiinan parasta antia. Se oli kylläkin tuontitavaraa. Kentällä nimittäin lepäsi jatkuvassa lähtövalmiudessa Amerikan Yhdysvalloista saapunut lentokonebongarien kruununjalokivi, Air Force One. Obama oli nimittäin saapunut Buenos Airesiin samalla hetkellä, kun me olimme LANin tiskeillä selvittelemässä lentojamme. Jostain syystä vapaan maailman johtaja ei kuitenkaan tullut saman terminaalin kautta kuin me joten Obama-selfiet jäivät ottamatta. Olin kuitenkin iloinen lentokonebongauksesta ja toivonkin, että kokemus auttaisi kultaamaan muuten niin harmaat muistot tästäkin Etelä-Amerikkalaisesta surkeassa tilassa olevasta valtiosta.

-Sami

Lisähuomio: Jokaisessa maassa, jossa olemme majoittuneet AirBnB-asuntoihin, on ollut pyykinpesukoneena pulsaattorityyppinen päältä täytettävä avokone. Pesuveden lämpötila säätyy sen mukaan minkä lämpöistä vettä tulee kylmävesiputkesta. Ei ihan puhdistu rätti, sanoisin.