Rietas Rio de Janeiro

Päästyämme Brasilian maaperälle olin jossain hämärän rajamailla vatsataudista ja valvomisesta johtuen mutta selviydyimme kuitenkin AirBnB-asunnollemme. Ensimmäinen etappimme oli elintarvikkeiden hankkiminen ja suuntasimme lähikauppaan, jonka bongasimme läheltä asuntoamme Ipanemassa. Hannakaisa veti minua kuin kivirekeä mukanaan hänen itsensäkin ollessa todella väsynyt matkasta. Keräsimme ilta- ja aamupalatarpeet ostoskoriimme ja suuntasimme kassalle. Jonotus kesti noin 15 minuuttia. Edellämme oli kolme asiakasta ostoskoreineen. Kassarouva hoiti tehtäväänsä yhtä tehokkaasti kuin täällä ilmeisesti on laajalti tapana. Tuli meidän vuoromme. Ensiksi kassarouva etsi 5 minuuttia vihkosta persikan kuvaa sekä koodia punnitusta ja hintaa varten. Kun hän ei sitä löytänyt, takanamme olleet asiakkaat alkoivat etsiä sitä hänen kanssaan kunnes asiakas sen sieltä löysi kuin löysikin ja persikoille saatiin onnistuneesti hinta. Sitten kun loput ruoat olivat piippautettu onnistuneesti kassan läpi, koitti maksun aika. Löimme käteiset tiskiin ja alkoi armoton rahojen ja vaihtorahojen laskenta. Kun vaihtorahat olivat valmiit, kassarouva tumpeloi osan niistä lattialle. Odottelimme ratkaisevat 10 sekuntia kuinka homma lähtisi purkautumaan. Kassarouva heilautti iloisesti hartioitaan ja nosti kätensä ylös. Ymmärsimme että rahat jäävät kassan alle ja uusia ei ole suuntaamme tulossa. Samapa tuo totesimme väsyneesti naurahtaen. Pitäkööt tunkkinsa. Poistuimme takaisin asunnollemme. Pitää toki muistaa, että olemme etsimässä matkallamme kiireettömyyttä mutta taustaoletuksena oli kuitenkin riittävä määrä tehokkuutta protestanttisessa ev.lut. hengessä.

Asuntomme oli loistavalla sijainnilla aivan keskellä Ipaneman ostos- ja ravintolakeskittymää. Rannalle matkaa oli reilut sata metriä. Käytännössä Rion parhailla alueilla ei ole edullisia majoitusvaihtoehtoja. Ja koska emme halunneet yöpyä favelassa, maksoimme suosiolla 120 euroa yöltä luukustamme (silti olimme ilman sähköä yhden päivän). Halvimmat hotellit olisivat kustantaneet reilusti yli 200 euroa yöltä. Ipaneman ja Leblonin alueet ovat huikeiden elintasoerojen Riossa niitä vauraimpia alueita. Toisin sanoen alueelta löytyvät parhaat ravintolat, vaateliikkeet ja siellä on siistiä sekä turvallista. Lähes kaikki palvelut ovat saatavilla siis kävelymatkan päässä ja täällä ei niin sanotusti lähdetä paikalliseen Jumboon lauantaiostoksille. Rio on sinänsä mielikuvansa veroinen ainakin mitä tulee ihmisten pukeutumiseen, väriä saa ja pitää olla vaatteissa. Naiset antavat myös sulojensa näkyä. Oli yhtä lailla veikeää nähdä kuinka rikkaat vanhat rouvat täysissä meikeissä kärrättiin rullatuoleissa ostoksille oman kuljettajaturvamiehen toimesta.

Matkailualan markkinoinnin mieliin iskostamat päänähtävyydet rantojen ohella ovat tietysti sokeritoppavuori sekä jumalattoman kokoinen ristuspatsas. Hannakaisa lukaisi netistä mitä näiden nähtävyyksien valloittaminen vaatisi tehokkuutta tavoittelevalta skandipariskunnalta. (Pitääkin muuttaa tuota meidän mottoa). Liikaa, totesin kuullessani faktat, sillä ensiksi pitäisi kuulemma ajaa tsurruttaa taksilla ties kuinka kauan ruuhkassa kummankin paikan ala-asemalle vain jonottaakseen parhaimmillaankin vähintään pari tuntia päästäkseen ihailemaan pilvisiä maisemia tsiljoonan muun turistin seurassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Lisäksi sikuritoppamäen päällinen oli kuulemma remontissa estäen parhaat kuvausmahdollisuudet. Totesimme, että antaapa olla ja siirryimme läheiselle terassille malbecin ja tapasten ääreen. Niin, ja muistinko mainita, että ajankohta oli pääsiäinen. Kyseessä on kuulemma jossain määrin tärkeä ajankohta jengille, joka ottaa Jeesus-nimisen kaverin seikkailukertomukset enemmän tosissaan kuin mitä allekirjoittanut. Silloin kaikki edellä mainitun henkilön kuvaelmat ovat kovaa valuuttaa nähtävyyksien osalta.

Yksi ikävä ilmiö, jonka todistimme muutamaan otteeseen sekä Buenos Airesissa että Riossa oli Suomessakin kohuttu luvaton naisten takamusten puristelu. Ei ole mukavaa katsottavaa, kun vanha äijänkääpä nipistää kadulla kävelevää nuorta naista hanurista. Vaikka tilastollinen otoksemme oli pieni, on vaikeaa uskoa, ettei ongelma saattaisi olla kohtuullisen laajakin tässä osassa maailmaa. Jos oltaisiin Singaporessa tai Japanissa, napsahtaisi äijälle oiva annos penaltia.

Häädimme kuitenkin lattarien ikävät puolet pois mielistämme nautiskelemalla edullisia ja oivia tapaksia, empanadoja, viinejä sekä tietysti sangriaa. Mukaan mahtui myös yksi erinomainen bife de chorizo -pihvipläjäys, paksu ulkofile, jolla ei siis ole mitään tekemistä makkaran kanssa. Opimmepa taas uutta pihvisanastoa. Lisäksi kävimme tutustumassa paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan, Jardim Botânicoon. Vietimme puiston kahvilaravintolassa ehkä lattarivisiittimme seesteisimmän hetken.

Etelä-Amerikka on todennäköisesti osaltamme pysyvästi nähty ja koettu. Emme ainakaan käymiemme kolmen kaupungin perusteella näe mitään syytä miksi haluaisimme sinne uudestaan. Kauppatieteilijän silmin kaikki paikat edustivat huikeaa hukattua mahdollisuutta. Kaikki kolme maata voisivat toteuttaa potentiaaliaan niin paljon paremmin mikäli valtiot olisivat siellä toimivia. Sitä ne eivät ole juuri koskaan olleet. Huikea eriarvoistuminen, laaja korruptio sekä heikot instituutiot leimaavat kaikkia Etelä-Amerikan maita. Toisaalta uskon, että Etelä-Amerikan luonto voi tarjota huikeita elämyksiä mikäli haluaa tutustua maihin siltä kannalta. Meidän matkamme jatkuu kuitenkin tutumpaa mannerta kohden ja seuraava päivitys koskeekin Iberian niemimaata, josta voin ennakkotietona sanoa, että tuntuu kuin olisi jo kotiin tullut, kun lampsii ilman jonottamista Madridin lentokentän EU-passintarkastusautomaattiin.

-Sami


Minullakin on vielä muutama sana sanottavana Riosta ja ylipäätään Etelä-Amerikasta. Kielimuuri ja turvattumuuden tunne vaivasivat meitä ehkä eniten. Omatoimituristille käymämme kaupungit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Uskoisinkin että espanjan ja portugalin kielen taitajat välttyvät kielimuurilta ja kenties siten tulisivat paremmin palvelluksi paikallisten toimesta. Toinen mahdollinen vaihtoehto voisi olla paikallisopas, jonka avulla selvitystyöt ja stressaaminen jäisivät vähemmälle. Loma ei myöskään tunnu kovin rentouttavalle, jos koko ajan pitää olla skarppina ja "silmät selässä". Suosituksissa käskettiin jättämään luottokortit, järjestelmäkamerat ym. hotellille ja kantaa mukana vain päiväbudjetin verran käteistä. Kuvasaldo jäi tästä syystä vähäisen laiseksi. Voi toki olla, että luin liikaa kauhutarinoita turistien ryöstöistä tripadvisorista.

Suurinta huvia Riossa on tietenkin auringon ottaminen kuuluisilla rannoilla, Ipanemalla ja Copacabanalla. Me kun ei moisesta perusteta, niin hyödynsimme pitkät rantabulevardit kävelelylenkkeihin. Askelmittari saatiinkiin taas plussalle Buenosin jälkeen, jossa kävelyn esti koirankakalla miinoitetut betonilouhosjalkakäytävät.

Visuaalisena ihmisenä nautin värikkyydestä ja Rio oli ainoa kaupunki kolmesta, joka oli jollain tapaa persoonallinen. Puhun nyt lähinnä liikkeistä ja ravintoloista. Minua on häirinnyt tällä matkalla se, että joka maasta löytyvät aivan samat vaateliikeketjut ja sisustustyylit ovat globaaleja. Kiersin muutamissa vaateliikkeissä ja huomasin, että vaatteissa ja kengissä luki "Made in Brazil". Kaikkea ei siis vielä valmistetakkaan Kiinassa tai Vietnamissa. Ostinkin brasialaiset keltaiset kuminilkkurit kotona kenties odottavia loskakelejä ajatellen ;)

-Hannakaisa

Tulipa jostain mieleeni, että pitäisikin taas katsoa Spaceballs-elokuva pitkästä aikaa.

Markkinoilla Sami ihasteli chilivalikoimaa...

...Hannakaisa kasvivalikoimaa

Pilviä Ipaneman yllä

Ristus mikä patsas

Jardim Botanico

Screw you guys i'm going home