Käsidesi-travels: Portilla Portossa

Maailmanympärimatkamme viimeinen etappi löytyi Portugalista. Pittoreski Porto osoittautui mitä parhaimmaksi paikaksi lopettaa puolen vuoden reissumme. Kaupunki on äänestetty vuonna 2014 Euroopan parhaimmaksi matkakohteeksi ja se on nyt helppo uskoa. Uniikki vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde sekä kyseessä on tietenkin portviinin kotikaupunki. Portviinin maistelun lisäksi keskityimme nauttimaan kulinaristisista kokemuksista (mikä olikin yksi matkamme alkuperäisistä tavoitteista) ja siihen tämä idyllinen kaupunki soveltuu loistavasti.

Päiväohjelma Portossa sujuu helposti seuraavalla tavalla. Aamupala vanhassa kaupungissa, rankka reisitreeni lounasterasseille, jotka sijaitsevat korkeammalla mäen päällä, laskettelu jokirantaan iltapäiväportille tai -oluelle. Jyrkästä kaupunkirinteestä löytyy gondolihissi, mutta sepä onkin tarkoitettu helpottamaan viinikellareille siirtymistä. Sitten auringonlaskun jälkeen etsiytyminen illalliselle. Illallispaikkojen lukumäärä aiheuttaakin sitten valinnanvaikeutta. Mennäkö tunnelmalliseen 500 vuotta vanhassa talossa sijaitsevaan tavernaan, jokinäkymillä varustettuun terassiravintolaan vaiko trendikkääseen moderniin sushipaikkaan. Hinnat ovat joka tapauksessa puolet tai vain kolmasosa Suomen hinnoista, joten valinta ei ainakaan helpotu hintatason takia.

Palvelukultturista iso plussa Portugalille. Ainoa takaisku koettiin, kun olimme yhtenä päivänä ilmoittautuneet arkkitehtuuri- ja katutaidekierrokselle ja opas jättikin tulematta paikalle. Olimme tietenkin jo puolituntia etukäteen paikalla sovitulla patsaalla ja sitten odottelimme toiset puoli tuntia, josko opas ilmaantuisi. Niin ärsyttihän se. Sami paikkasi tilannetta ja tarinoi minulle stoorit seinämaalauksista, jota reiteillemme loppupäivinä sattui.

Olen ihaillut vanhojen talojen julkisivuja, jotka ovat usein värikkäillä kaakeleilla päällystettyjä. Laattaseinät ovat automaattisesti vieneet jo ajatukseni töihin ja viime viikkoina olenkin joutunut valmistelemaan töihin paluuta, joka allekirjoittaneelle koittaa lähempänä kuin haluan uskoakaan. Puolen vuoden matkalaukkuelämä on kuitenkin vaatinut veronsa eli kyllä tässä jo ilomielellä ja odottavin tunnelmin kotiin palaa!

Jahas, aika siirtyä kirjaimellisesti lähtöportille!

-Hannakaisa

Samin lisähuomio: Lintubongarit tietävät sen tunteen, kun bongaa ensimmäistä kertaa sen harvinaisen otuksen sekä saa hetken nauttia kyseisen luontokappaleen tarkastelusta. Itse koin saman tunteen, kun tupsahdimme paikalliseen sushiravintolaan illalliselle. Istuuduimme hyvin harvinaisen bongauskohteen viereen. Kyseessä oli nimittäin ihkaelävä Portoon pesimäalueeltaan Algarvesta eksynyt suomiveropakolainen. Tämä harvinainen ja paljon puhuttu nopealiikkeinen moraalisaarnaajien tuomitsema luontokappale istui viileän rauhallisesti paikallaan ruokaillen samalla kala-annostaan. Otimme hetkeksi siihen puhekontaktin. Kyseessä oli jo kypsän iän saavuttanut urospuolinen veropakolainen ja tämä nautti vähäeleisesti ruokailustaan vielä työelämässä vaikuttavan naaraspuolisen kumppaninsa kanssa. Jotenkin tuntui kuin uros olisi havainnut meissä vaaran ja pyrki lähinnä tarkkailemaan meitä naaraan ottaessa aktiivisemman roolin kommunikoinnissa kanssamme. Vaihdoimme varovaisesti kokemusperäisiä tietojamme matkailusta ja Portugalista. Emme halunneet säikäyttää tätä herkkää ja ketterää olentoa karkuun. Hetken kommunikoinnin jälkeen päätimme jättää luontokappaleet rauhaan ja jatkoimme omaa iltaamme tyytyväisin mielin. Harmiksemme, aivan kuten lintubongaritkin joskus, emme saaneet vangittua ilmestystä valokuvaan. Kohtaaminen oli kuitenkin mieleenpainuva tapahtuma.