Täällä sitä taas ollaan, kotona. Matkamme on tehty ja jäljellä on jälkipyykki, henkinen sekä fyysinen. Osana fyysistä jälkipyykkiä ovat esimerkiksi matkapyyhkeemme, joita pestäessä ajatukset karkaavat pakostakin Douglas Adamsin kirjaan Linnunradan käsikirja liftareille. Kirjassa pyyhe on tärkeä osa intergalaktisen matkalaisen varustusta. Ote kirjasta kuuluu näin: "Pyyhe, kirjassa sanotaan, on ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine peukalokyytiläisen tavaroista. Ensinnäkin sillä on käytännöllistä arvoa: Siihen voi kääriytyä matkatessaan Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla. Sen päällä voi maata Santraginus V:n hohtavilla marmorihiekkarannoilla ja hengittää merien juovuttavia tuoksuja. Sen alle voi nukahtaa Kakrafoonin erämaassa punaisten aurinkojen lempeässä loisteessa. Sitä voi käyttää purjeena pikku lautassaan purjehtiessaan myötävirtaan pitkin Mothin raskasvetisiä jokia."
Edellä mainittu lainaus kiteyttää tunnelman, joka vallitsi kun pakkasimme tavaroitamme puoli vuotta sitten matkaamme varten. Emme tienneet mitä odottaa, joten pyrimme varautumaan parhaamme mukaan kaikkeen mahdolliseen. Matkan tavoitteenahan oli rentoutua, ruokailla hyvin ja välttyä pöpöiltä. On luksusfiilis, kun voi todeta, että tavoitteisiin päästiin. Muutamat koetut lentsut ja vatsapöpöt eivät onneksi menoa haitanneet. Olen huomannut, että on todella vaikea kuvailla mikä matkassa oli kaikkein hienointa mutta kirkkaimpana seikkana mielessä on se, että parasta oli pystyä jakamaan kokemus rakkaimman ihmisen kanssa. Ehkäpä suurinta antia olivat juuri ne hetket, kun pääsi kokemaan seesteisiä tai jännittäviä fiiliksiä ja pelkkä vilkaisu matkakumppaniin riitti kertomaan, että tämäkin jakoi kyseisen tunteen. Tulin myös siihen tulokseen, että yksi suurimpia etuoikeuksia maailmassa, perustarpeiden ohella, on mahdollisuus käyttää aikaa maailman ilmiöiden pohtimiseen ilman arjen kiireitä. Kaikista hauskimpia tapahtumia matkalla tarjosivat lukuisat eläinkohtaamiset koaloista delfiineihin ja valaista kenguruihin. Joku niissä luontokappaleissa on, mikä saa suupielet helposti hymyyn. Matkalla tavatut ihmiset ja ilmiöt saivat myöskin meidät mietteliäiksi ja ihmettelemään maailman kummallisuutta. Myös moniin maisemiin on helppo palata muistoissaan, jos tuntuu että arki alkaa ahdistaa.
Emme liene ainoita, jotka voivat lämpimästi suositella pidempää irtiottoa arjesta mikäli siihen suinkin tarjoutuu mahdollisuus. Syitä lähtöön on yleensä vaivatonta keksiä mutta päätöstä itse lähtemisestä ei ole välttämättä helppoa tehdä. Jos tilaisuus matkaan kuitenkin aukeaa ja lähtö on edessä, on syytä valmistautua huolella. Ainakin seuraavat asiat olivat mielessämme ennen omaa reissuamme:
- Miten pitkään olla reissussa? Meille 6kk oli täydellinen matkan pituus. Lyhyempi olisi tuntunut kiireiseltä ja pitempään ainakaan me emme olisi jaksaneet reissata.
- Budjetointi. Tee budjetti huolellisesti sekä varaudu yllättäviin tilanteisiin. Oma budjettimme piti ja koimme, että olimme onnistuneet mitoittamaan sen omaan matkustustyyliimme sopivaksi. Vaikka olisi budjettireissulla, varaa väliin muutama hemmotteluhetkikin. Matkan ei kuulu olla arkinen matka. Itse budjetoimme päiväkulutuksen kautta (majoitus, ruokailut, päiväaktiviteetit) ja lisäsimme päälle lentoliput. Mikäli asia kiinnostaa, niin voimme kasvotusten kertoa mitä matkamme maksoi mutta blogiin emme tohtineet tietoa laittaa.
- Lentoliput. Kannattaa tsekata eri lentoyhtiöallianssien maailmanympärilentolippujen hinnat. Itse ostimme Oneworld-allianssin Oneworld Explorer-liput. Uskallan suositella niitä hinnan ja laadun suhteen. Netistä löytyy myös kyseisten RTW-lippujen reittisuunnittelutyökalu ja systeemi antaa hinnankin heti tiedoksi. Lipun voi ostaa netistä, matkatoimistosta tai lähtömaan lentoyhtiöltä. Lähilennoissa kannattaa esimerkiksi Aasiassa hyödyntää paikallisia halpalentoyhtiöitä.
- Pakkaaminen. Netti on onneksi pullollaan vinkkejä tavaroista, joita ottaa mukaan pitkään reissuun. Kannattaa miettiä jokaisen tavaran kohdalla oikeasti tavaran tarpeellisuutta. Reissussakin voi tarvittaessa ostaa tarvikkeita ja monesti jopa halvemmalla kuin Suomesta. Koska Hannakaisa selkä ei kestänyt kantamista, lähdimme reissuun yhdellä lievästi virallista sallittua lentolaukkukokoa isommalla selkärepulla, yhdellä pienellä trolley-lentolaukulla ja yhdellä ruumaan menevällä keskikokoisella trolleyllä. Lisäksi meillä oli pieni lentokoneessa penkin alle mahtuva läppärilaukku, jossa kulkivat kannettava, kamera ja eväät. Mielestämme tavaroiden roudaaminen oli kohtuullisen vaivatonta. Toki jos molemmilla olisi ollut lentolaukkukokoluokan selkäreppu, olisi se helpottanut vielä hieman lisää liikkumista.
- Majoitukset. Itse keskitimme hotellivaraukset Hotels.comiin ja lisäksi käytimme AirBnB:tä monissa kohteissa, joissa hotellit olivat selvästi kalliimpia. Hotels.comiin keskittäminen tarjosi meille joitain ilmaisia öitä palkintoöiden muodossa sekä alennuskuponkeja, joilla saimme aina välillä pientä säästöä aikaan. Tärkein kriteeri majapaikkojen valinnassa meillä oli sijainti, sijainti ja sijainti. Syrjäkylille ei kannata majoittua mikäli ei halua joka päivä käyttää paljon aikaa liikkumiseen ja ruokapaikkojen etsimiseen.
- Vakuutukset. Otimme itse laajan matkustajavakuutuksen Pohjolasta ja lisäksi meillä oli American Express Platinum-kortin kautta toinen matkavakuutus. Hyödynsimme molempia mutta totesimme, että vakuutusehtojen etukäteisläpikäynti on erittäin tärkeää. Haimme korvauksia matkan aikana molemmista vakuutuksista ja valitsimme korvausyhtiöksi sen, jonka ehdot olivat paremmat.
Jotkut ovat kyselleet enemmän tai vähemmän tosissaan olisiko meidän tehnyt mieli jäädä maailmalle pysyvästi. Kieltämättä Suomen tilanne tuntuu olevan sellainen, että ajatus on käynyt mielessä useaan kertaan. Matkan jälkeen toki arvostaa muun muassa suomalaista LVIS-tekniikkaa, joka on maailman parasta, ja erityisesti puhdasta juomavettä. Kerrankin voi sanoa, että jonkun asian mauttomuus on tosi hieno juttu. Vertailua Suomen ja käytyjen maiden välillä tuli tietysti tehtyä ainakin matkalaisen näkökulmasta. Tuli mietittyä julkisen liikenteen toimivuutta, asiakaspalvelun ja ihmisten ystävällisyyttä, infrastruktuuria, palveluiden laatua ja saatavuutta, liikennekulttuuria, ihmisten kävelynopeutta, ruoan laatua, hintatasoa ja vaikka mitä. Lopputulemana vertailuissa oli, että Singapore olisi paikka, jossa olisi mukava asua. Buenos Aires oli taas mielestämme surkein paikka. Ausseissa oli ehdottomasti paljon potentiaalia, mutta hävisi kuitenkin Singaporen vetovoimalle. Kuitenkin on helppo todeta että pienelläkin määrällä matkailua on se vaikutus, että näkee Suomen ongelmat vielä suurempina kuin mitä ennen muihin maihin tutustumista. Meillä on paljon työtä edessämme mikäli aiomme pitää maamme houkuttelevana paikkana asua tässä globalisoituneessa maailmassa. Uskon että joudumme kokemaan dramaattisiakin käänteitä ennen asioiden parantumista, mutta maailmalta emme voi piiloutua. Lintukotomme ja asenteet on rakennettava uudelleen niin, että voimme jatkossakin olla ylpeinä muiden maailman kansallisuuksien joukossa.
Lopettaakseni lainaukseen: "Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista." - Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adams.
Kiitos kotijoukoille, jotka autoitte meitä pitämällä kotimme seinät pystyssä ja kukat hengissä! Sekä kiitos kaikille lukijoille ja ystäville, jotka olitte hengessä mukana reissumme aikana!
-Sami
Lisähuomiona statistiikkaa matkasta:
170 päivää matkalla
14 maata
13 eri valuuttaa
32 lentoa (Airbus A350, Dreamliner, Jumbojet ja pienemmät purtilot)
5 vene/merimatkaa
48 hotelli/airbnb/hostellimajoitusta + 1 yö lentokentän ikkunalaudalla torkkuen
1 puhkikävellyt kengät
1 revenneet housut
2 vatsatautia
2 flunssaa
1 hajonnut matkalaukku
1 kopioitu luottokortti
1 tulivuorenpurkaus
3 vakuutustapahtumaa
14 luettua kirjaa ja joitain tutkimuksia sekä selvityksiä liittyen kansantalouteen
3 bisnesideaa (salaisia)
+ mahdoton määrä ravintolaillallisia ja seesteisiä hetkiä filosofoiden elämää lämpimässä säässä
+ järkyttävä määrä googlaamista ja tripadvisorin selaamista
73 eri merkkistä olutta
7,5 purkkia käsidesiä
Käsidesi-travels
Hannakaisan ja Samin matkapäiväkirja maailmanympärimatkasta 2015-2016. Matkalaisten motto: hyvän ruoan perässä juostaan, kiireettömyyttä etsitään ja pöpöt pelottaa.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Reissun jälkipyykki
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Portilla Portossa
Maailmanympärimatkamme viimeinen etappi löytyi Portugalista. Pittoreski Porto osoittautui mitä parhaimmaksi paikaksi lopettaa puolen vuoden reissumme. Kaupunki on äänestetty vuonna 2014 Euroopan parhaimmaksi matkakohteeksi ja se on nyt helppo uskoa. Uniikki vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde sekä kyseessä on tietenkin portviinin kotikaupunki. Portviinin maistelun lisäksi keskityimme nauttimaan kulinaristisista kokemuksista (mikä olikin yksi matkamme alkuperäisistä tavoitteista) ja siihen tämä idyllinen kaupunki soveltuu loistavasti.
Päiväohjelma Portossa sujuu helposti seuraavalla tavalla. Aamupala vanhassa kaupungissa, rankka reisitreeni lounasterasseille, jotka sijaitsevat korkeammalla mäen päällä, laskettelu jokirantaan iltapäiväportille tai -oluelle. Jyrkästä kaupunkirinteestä löytyy gondolihissi, mutta sepä onkin tarkoitettu helpottamaan viinikellareille siirtymistä. Sitten auringonlaskun jälkeen etsiytyminen illalliselle. Illallispaikkojen lukumäärä aiheuttaakin sitten valinnanvaikeutta. Mennäkö tunnelmalliseen 500 vuotta vanhassa talossa sijaitsevaan tavernaan, jokinäkymillä varustettuun terassiravintolaan vaiko trendikkääseen moderniin sushipaikkaan. Hinnat ovat joka tapauksessa puolet tai vain kolmasosa Suomen hinnoista, joten valinta ei ainakaan helpotu hintatason takia.
Palvelukultturista iso plussa Portugalille. Ainoa takaisku koettiin, kun olimme yhtenä päivänä ilmoittautuneet arkkitehtuuri- ja katutaidekierrokselle ja opas jättikin tulematta paikalle. Olimme tietenkin jo puolituntia etukäteen paikalla sovitulla patsaalla ja sitten odottelimme toiset puoli tuntia, josko opas ilmaantuisi. Niin ärsyttihän se. Sami paikkasi tilannetta ja tarinoi minulle stoorit seinämaalauksista, jota reiteillemme loppupäivinä sattui.
Olen ihaillut vanhojen talojen julkisivuja, jotka ovat usein värikkäillä kaakeleilla päällystettyjä. Laattaseinät ovat automaattisesti vieneet jo ajatukseni töihin ja viime viikkoina olenkin joutunut valmistelemaan töihin paluuta, joka allekirjoittaneelle koittaa lähempänä kuin haluan uskoakaan. Puolen vuoden matkalaukkuelämä on kuitenkin vaatinut veronsa eli kyllä tässä jo ilomielellä ja odottavin tunnelmin kotiin palaa!
Jahas, aika siirtyä kirjaimellisesti lähtöportille!
-Hannakaisa
Samin lisähuomio: Lintubongarit tietävät sen tunteen, kun bongaa ensimmäistä kertaa sen harvinaisen otuksen sekä saa hetken nauttia kyseisen luontokappaleen tarkastelusta. Itse koin saman tunteen, kun tupsahdimme paikalliseen sushiravintolaan illalliselle. Istuuduimme hyvin harvinaisen bongauskohteen viereen. Kyseessä oli nimittäin ihkaelävä Portoon pesimäalueeltaan Algarvesta eksynyt suomiveropakolainen. Tämä harvinainen ja paljon puhuttu nopealiikkeinen moraalisaarnaajien tuomitsema luontokappale istui viileän rauhallisesti paikallaan ruokaillen samalla kala-annostaan. Otimme hetkeksi siihen puhekontaktin. Kyseessä oli jo kypsän iän saavuttanut urospuolinen veropakolainen ja tämä nautti vähäeleisesti ruokailustaan vielä työelämässä vaikuttavan naaraspuolisen kumppaninsa kanssa. Jotenkin tuntui kuin uros olisi havainnut meissä vaaran ja pyrki lähinnä tarkkailemaan meitä naaraan ottaessa aktiivisemman roolin kommunikoinnissa kanssamme. Vaihdoimme varovaisesti kokemusperäisiä tietojamme matkailusta ja Portugalista. Emme halunneet säikäyttää tätä herkkää ja ketterää olentoa karkuun. Hetken kommunikoinnin jälkeen päätimme jättää luontokappaleet rauhaan ja jatkoimme omaa iltaamme tyytyväisin mielin. Harmiksemme, aivan kuten lintubongaritkin joskus, emme saaneet vangittua ilmestystä valokuvaan. Kohtaaminen oli kuitenkin mieleenpainuva tapahtuma.
Tähän väliin vähän hakukoneoptimointia. Ihan vain töihinpaluuta silmällä pitäen. Ei vaadi toimenpiteitä lukijalta. www.sisustusvimma.fi
Päiväohjelma Portossa sujuu helposti seuraavalla tavalla. Aamupala vanhassa kaupungissa, rankka reisitreeni lounasterasseille, jotka sijaitsevat korkeammalla mäen päällä, laskettelu jokirantaan iltapäiväportille tai -oluelle. Jyrkästä kaupunkirinteestä löytyy gondolihissi, mutta sepä onkin tarkoitettu helpottamaan viinikellareille siirtymistä. Sitten auringonlaskun jälkeen etsiytyminen illalliselle. Illallispaikkojen lukumäärä aiheuttaakin sitten valinnanvaikeutta. Mennäkö tunnelmalliseen 500 vuotta vanhassa talossa sijaitsevaan tavernaan, jokinäkymillä varustettuun terassiravintolaan vaiko trendikkääseen moderniin sushipaikkaan. Hinnat ovat joka tapauksessa puolet tai vain kolmasosa Suomen hinnoista, joten valinta ei ainakaan helpotu hintatason takia.
Palvelukultturista iso plussa Portugalille. Ainoa takaisku koettiin, kun olimme yhtenä päivänä ilmoittautuneet arkkitehtuuri- ja katutaidekierrokselle ja opas jättikin tulematta paikalle. Olimme tietenkin jo puolituntia etukäteen paikalla sovitulla patsaalla ja sitten odottelimme toiset puoli tuntia, josko opas ilmaantuisi. Niin ärsyttihän se. Sami paikkasi tilannetta ja tarinoi minulle stoorit seinämaalauksista, jota reiteillemme loppupäivinä sattui.
Olen ihaillut vanhojen talojen julkisivuja, jotka ovat usein värikkäillä kaakeleilla päällystettyjä. Laattaseinät ovat automaattisesti vieneet jo ajatukseni töihin ja viime viikkoina olenkin joutunut valmistelemaan töihin paluuta, joka allekirjoittaneelle koittaa lähempänä kuin haluan uskoakaan. Puolen vuoden matkalaukkuelämä on kuitenkin vaatinut veronsa eli kyllä tässä jo ilomielellä ja odottavin tunnelmin kotiin palaa!
Jahas, aika siirtyä kirjaimellisesti lähtöportille!
-Hannakaisa
Samin lisähuomio: Lintubongarit tietävät sen tunteen, kun bongaa ensimmäistä kertaa sen harvinaisen otuksen sekä saa hetken nauttia kyseisen luontokappaleen tarkastelusta. Itse koin saman tunteen, kun tupsahdimme paikalliseen sushiravintolaan illalliselle. Istuuduimme hyvin harvinaisen bongauskohteen viereen. Kyseessä oli nimittäin ihkaelävä Portoon pesimäalueeltaan Algarvesta eksynyt suomiveropakolainen. Tämä harvinainen ja paljon puhuttu nopealiikkeinen moraalisaarnaajien tuomitsema luontokappale istui viileän rauhallisesti paikallaan ruokaillen samalla kala-annostaan. Otimme hetkeksi siihen puhekontaktin. Kyseessä oli jo kypsän iän saavuttanut urospuolinen veropakolainen ja tämä nautti vähäeleisesti ruokailustaan vielä työelämässä vaikuttavan naaraspuolisen kumppaninsa kanssa. Jotenkin tuntui kuin uros olisi havainnut meissä vaaran ja pyrki lähinnä tarkkailemaan meitä naaraan ottaessa aktiivisemman roolin kommunikoinnissa kanssamme. Vaihdoimme varovaisesti kokemusperäisiä tietojamme matkailusta ja Portugalista. Emme halunneet säikäyttää tätä herkkää ja ketterää olentoa karkuun. Hetken kommunikoinnin jälkeen päätimme jättää luontokappaleet rauhaan ja jatkoimme omaa iltaamme tyytyväisin mielin. Harmiksemme, aivan kuten lintubongaritkin joskus, emme saaneet vangittua ilmestystä valokuvaan. Kohtaaminen oli kuitenkin mieleenpainuva tapahtuma.
Sao Benton rautatieasema |
Portviini oli laitettu pulloon ennen meikäläisten syntymää, tiramisu oli tuoreempi |
Gondolit kuljettavat janoisia turisteja |
Ponte Dom Luis I -silta on Porton maamerkkejä |
Vaihteeksi sangriaa |
Armazem piti sisällään antiikkiliikkeitä ja taidetta |
Kirkko ja taivas sävysävyyn |
Vapaamatkustaja |
Tähän väliin vähän hakukoneoptimointia. Ihan vain töihinpaluuta silmällä pitäen. Ei vaadi toimenpiteitä lukijalta. www.sisustusvimma.fi
Sijainti:
Porto, Portugali
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)